”Mielelläni minä täällä kirjastossa istuskelen kanalia katsellen. Mukavaa toki olisi, että ihmiset löytäisivät minut täältä ikkunanvierustan penkiltä.
Kovasti kyllä jo odottelen kevättä tulevaksi: aurinkoa, joka lämmittäisi hipiääni ja tuulenhenkäystä, joka leyhyttelisi pitkiä kutrejani. Paljaaseen päähäni on vuosien varrella sovitettu niin kukkaseppelettä kuin pipoakin. Sitä olen tässä miettinyt, kun kuitenkin olen tällainen oppinut nainen, että minutkin saisi Helmin tavoin keväällä lakittaa.
Vuoteni Raumalla ovat olleet värikkäitä, olen saanut paistatella päivää monessakin eri paikassa. Se sopii minulle, sillä olen vaihteluhaluinen nainen. Juu, ja muuallakin on oltu, aina Helsingissä saakka.
Olenkin ilokseni saanut tavata monenlaisia ihmisiä. Mutta kuka mahtoi olla se hunsvotti, joka kähvelsi käsiveskani tässä parisen vuotta takaperin! Onneksi sain uuden tilalle, sillä lady ei ole lady ilman laukkuaan.
Mukavaa, että niin monet ihmiset haluavat tulla juttusilleni – no, toiset kyllä tekevät likempääkin tuttavuutta. On minulle serenadejakin laulettu. Niistä olen kyllä ollut aika otettu.
Viereeni ovat istahtaneet monet tunnetut persoonat, kuten avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja, presidentin miellyttävä puoliso Jenni Haukio, kiekkosuuruus Ville Nieminen ja jopa pop-artisti Jonne Aaron.
Mutta yksi on kyllä ollut ylitse muiden. Vieläkin naurattaa mediapersoona Mark Levengood, tuo Suomen värikäs lahja Ruotsille. Hän heittäytyi Turun kirjamessuilla vieraillessani vallan villiksi: äkkiarvaamatta tuli siihen suutelemaan. Voi hyvä tavaton! Kaikin puolin tyylikäs mies, mutta tiedättekö, miten hän on kuvaillut suomalaista miestä: sanonut tuhkakupiksi!
Vaikka minua tapaamassa on käynyt paljon julkkiksia, erityisesti mieltä lämmittävät kuitenkin tavalliset kaduntallaajat, niin pienet kuin suuretkin. Enkä koskaan kieltäydy yhteiskuvasta.
Kuulumisiani voi seurailla Facebookista, mutta pakko myöntää, etten ole kovin ahkera somettaja.”
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.