Monelle voi olla suuri yllätys, miten Eurajoella sijaitseva Vuojoen kartano on vaikuttanut Rauman metsäteollisuuden syntyyn.
Vuonna 1829 isokyröläinen Lars Magnus Björkenheim osti Vuojoen maatilan. Hän halusi saada aikaan uudistuksia mahdollisimman lyhyessä ajassa.
Tilalla otettiin käyttöön muun muassa vuoroviljely sekä lähes teollinen rehuviljely.
Parhaimmillaan tilalla oli 250 nautaa ja 70 vetohärkää. Työvoima muodostui palvelusväestä ja noin 40 talonpojasta sekä 90 torpparista.
Tilan kokonaispinta-ala oli 15 000 hehtaaria.
Luonteeltaan mahtipontisena pohjalaisena Björkenheim rakennutti tilalleen vuonna 1836 suuren kolmikerroksisen empiretyylisen päärakennuksen.
Sen piirsi aikansa kuuluisin suomalainen arkkitehti C.L.Engel. Kauniiden peltojen ympäröimä rakennus muistuttaa yhä edelleen satulinnaa.
Carl Björkenheim kuoli vuonna 1907. Suurlakon seurausten ja torppareiden liikehdinnän vuoksi perilliset eivät halunneet jatkaa tilanpitoa.
Suomen suurin maatila tuli myytäväksi, ja sitä varten perustettiin osakeyhtiö Vuojoki Gods Ab.
Kiinnostuneita ostajia oli useita, kuten A. Ahlström ja Alfred Kordelin, mutta loppujen lopuksi Vuojoen kartanon ostivat Paloheimon veljekset sekä Nestor Toivonen 1.12.1911.
Kartanon toiminnan painopiste ei yhtäkkiä ollutkaan maataloudessa, vaan uusia omistajia kiinnostivat kartanoon kuuluvat metsät ja se, miten niitä päästään hyödyntämään. Rahaa piti saada taottua, jotta tilan ostosumma saataisiin maksettua.
Vuojoelle rakennettin 23 kilometriä pitkä metsärata, joka lähti Eurajoen rajamailta ja jatkui aivan Verkkokain rantaan. Näin tukit voitiin purkaa vaunuista suoraan mereen niputettaviksi.
Sanomalehdissä ilmoitettiin, että kaikki kynnelle kykenevät saavat töitä metsän kaadossa sekä radan rakentamisessa. Työntekijöiksi kelpuutettiin myös naiset ja lapset.
Heti tammikuussa 1912 Hjalmar Paloheimo tuli Raumalle etsimään sopivaa sahan paikkaa. Kaupunginvaltuusto pohti useampia vaihtoehtoja. Otanlahti haluttiin kuitenkin säilyttää kaupunkilaisten virkistysalueena, joten loppujen lopuksi päädyttiin Sampaanalanlahteen.
Paloheimo veti kengänkorollaan lumihankeen merkit rakennusten paikoista. Sampaanalanlahti oli hyvin suojaisa ja riittävän suuri. Alueelle saatiin 40 hehtaarin laajuinen tukkipuiden varasto.
Tukkipuut laivattiin Raumalle Eurajoelta meritietä pitkin.
Kataviston ja Nurmeksen saaren välistä kanaalia levennettiin ja syvennettiin. Näin puutukkien uittomatka lyheni huomattavasti. Väylästä käytetään nykyään nimitystä ”Puuvallin suntti” ja ”Puutulli”.
Yhtiö vuokrasi kaupungilta myös Martinkarin sataman läheisyydestä seitsemän hehtaaria varastoalueeksi.
Sahan käyttö Sampaanalan rannalla alkoi 3.9.1912. Se oli maan ensimmäisiä sähkösahoja.
Johtola Lonsissa ja siihen kuuluvat talousrakennukset rakennettiin pian sahan valmistumisen jälkeen.
Vuonna 1964 valmistui muistio, joka koski paperitehtaan perustamista Raumalle. Yhtiön kasvu oli suunnattava kuusen käyttöön sekä selluloosan sijasta paperin valmistukseen. Yhtiössä pohdittiin, minkälaista paperia olisi järkevää valmistaa.
Päädyttiin sanomalehtipaperiin ja mahdollisimman suureen koneeseen, niin että tuotantosuuntaa kuitenkin pystyttäisiin tarvittaessa muuttamaan.
Helmikuussa 1967 tehtiin paperikonetilaus 8,4 metriä leveästä koneesta, joka oli 2 metriä leveämpi kun tyypilliset koneet.Kesäkuussa 1969 käynnistynyt paperikone kulki ennätysvauhtia.
Paperikone kakkonen otettiin käyttöön jo 1971. Aluksi sekin teki sanomalehtipaperia, mutta tuotantosuuntaa muutettiin pian aikakauslehtipaperiin.
Kolmas paperikone käynnistettiin vuonna 1979. Sen toiminta kuitenkin loppui 2013.
Yhtyneiden Paperitehtaiden ja Kymmene Oy:n fuusion toteuduttua ryhdyttiin suunnittelemaan Suomeen uutta suuermpaa paperikonetta.
Rauman nelonen starttasi tammikuussa 1998. Valmetin rakentaman koneen leveys on 9,3 metriä ja nopeus 1800 metriä minuutissa. Kone tuottaa päällystettyä aikakauslehtipaperia yli 1 000 tonnia vuorokaudessa.
Kapasiteetiltaan UPM:n Rauman paperitehdas on Suomen suurimpia, ja raumalaiset saavat olla siitä ylpeitä.
Laudasta ollaan sadan vuoden aikana, monien vaiheiden jälkeen siirrytty paperiin.
Lähteet: Juha Vahe: Rauma-Repola Oy Rauman tehtaat 1912–1987, Antti Tuuri: Metsän jättiläisen synty, The Biofore Company: UPM Rauman metsäteollisuus 100 vuotta 2012.
Muista nämä!
Vuojoen kartanon Suviehtoo pe 16.8. Lastenmusiikkiorkesteri Ammuu klo 18, vapaa pääsy ja Samuli Edelmannin puistokonsertti klo 21. Liput 20/25 e.
Hevoskynnön SM-kisat Vuojoen kartanolla 31.8.
Rauman paperitehdas 50 vuotta. Yksi Suomen suurimmista ja moderneimmista paperitehtaista juhlistaa 50-vuotista historiaansa järjestämällä avoimien ovien päivän la 7.9. Yleisöllä on tilaisuus tutustua tehtaaseen.
Rauma-opas vinkkaa -juttusarjassa juuri valmistuneet Rauma-oppaat kertovat omista suosikkikohteistaan Raumalla.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.