Rauma-opas vinkkaa: Rauman vesitorni kätkee sisäänsä vanhan tornin

Rauma-opas Marina Virtanen suosittelee, että raumalaiset veisivät useammin vieraitaan Rauman vesitorniin kaupungin maisemia ihailemaan. Kuva: Pekka Lehmuskallio

Vesitorni-maamerkki kutsuu autoilijan jo kaukaa Raumalle. Kuitenkaan kovin moni raumalainen ei vie sille vieraitaan.

Korkealta tornista on mukavaa tutkia näkyvää ympäristöä ensimmäisenä vierailupäivänä tai silmäillä kaupungin komeutta viimeistä kertaa ennen lähtöä.

Näköala tarjoaa elämyksiä kauneutta janoavalle sielulle ja torni puhdasta vettä kaupungille.

Jo 1800-luvulla juomaveden laatu huolestutti raumalaisia. Vuonna 1880 Raumalle perustettiin terveydenhoitolautakunta, ja seuraavana vuonna nimitettiin ensimmäinen terveyspoliisi.

Kuudesta tutkitusta yleisestä kaivosta yhden vesi oli epäilyttävää ja toisen täysin juomakelvotonta. Ämpärijärjestelmän tilalle oli keksittävä jotain muuta.

Raumalaiset kuitenkin vastustivat vesi- ja viemärilaitoksen yhtäaikaista rakentamista sen kalleuden vuoksi ja epäilivät koko hankkeen tarpeellisuutta.

Kaupunginjohtaja Oskar Nero puolusti vesilaitoksen rakentamista. Terveydenhoitolautakunnan verdikti veden laadusta oli armoton: ”…Helsingin viemäreistä sai raikkaampaa ja puhtaampaa vettä …”

Työt alkoivat keväällä 1933, ja tekemistä riitti. Piti rakentaa Äyhönjärven maapato, pumppuasema ja vesitorni. Tärkeimmät putkityöt veivät puolitoista vuotta.

Rauman ensimmäisen vesitornin suunnitteli Lars Eliel Sonck.

Tornin suunnitteli Lars Eliel Sonck, jota pidetään kansallisromanttisen kauden merkittävimpänä suomalaisarkkitehtina. Hänen käsialaansa ovat muiden muassa Kordelinin kappeli Raumalla, säveltäjä Jean Sibeliuksen koti Järvenpäässä ja presidentin kesäasunto Naantalissa.

Rauman vesitorni rakennettiin 30 metriä merenpinnan yläpuolella olevalle Nanunkalliolle.

1930-luvun lopulla vesi tuli jo 300 yksityistalouteen ja 17 kaupungin laitokseen. 1960-luvulla vesitornin vesisäiliö tuli liian pieneksi.

Isompi vesisäiliö rakennettiin niin, että vanha vesitorni jäi uudisrakennuksen sisään. Nykymuotoisen vesitornin pelkistetty geometrinen suunnittelu sekä käsittelemätön betoni (ns. betoni-brutalismi) edustavat 1960-luvun arkkitehtuuria.

Tornia käytetään verkostopaineen tasaukseen sekä yökulutuksen varastona. Vesilaitos pumppaa verkostoon vettä keskiyöhön asti, minkä jälkeen seuraavat kuusi tuntia kaupungin tarvitsema vesi lasketaan vesitornista.

Vesitornissa toimii ravintola, johon pääsee hissillä tai hissikuilun ympäri kiertävän portaikon kautta. Rauman vesitornin huipulta näkyvät jopa 13 kilometrin päässä olevat Olkiluodon ydinvoimalat.

Tähyilemällä voi tarkkailla myös Kylmäpihlajan majakkaa. Maisemia voi ihailla sisätiloistakin lasiseinien takaa.

Länsi-Suomi kirjoitti vuonna 1963 vesitornin rakentamisesta.

Vesitornissa ja sen ympäristössä järjestetään erilaisia tapahtumia. Esimerkiksi Rauman kaupunki ja urheiluseurat järjestävät vuosittain alueella leikkisän juoksukilpailun Vesitornin valloitus, jossa juoksutantereena toimivat sekä mäki (noin 250 metriä), että tornin rappuset yläkerrokseen (207 askelmaa).

1950- ja 1960-lukujen taitteessa vesitorninmäelle rakennettiin lumoava vesiaihekokonaisuus. Vesi virtasi altaita pitkin putouksina alaspäin. Mutta 2000-luvun alussa vesiputousjärjestelmä poistettiin käytöstä, sillä alhaalla oleva allas ei pitänyt vettä, ja vesi vuoti läheisten kerrostalojen rakenteisiin.

Vesiaiheen kunnostus vaatisi kallista remonttia. Toivottavasti Suomen vetovoimaisimmaksi todettu kaupunki kuitenkin löytää ratkaisun, joka tuo yhden helmen lisää sen kauniiseen miljööseen.

Rauma-opas, Marina Virtanen

Lähteet: Petri, Juuti. Kaupunki ja vesi. Tampereen vesihuollon ympäristöhistoria 1835–1921, Raumalainen 10.11.2015, Hanna-Leena Nurmi ja Hanna-Leena Salminen. Rauma 1900-luvulla: luentomateriaali 27.2.2019.

Rauman vesitorni

  • Alkuperäinen vesitorni rakennettiin vuonna 1934
  • Bertel Saarnion suunnitelma nykyrakennus on ollut maamerkkinä vuodesta 1964
  • Tilavuus on 2 400 m³ (vanhaan säiliöön mahtui 400 m³)
  • Näköalatasanne sijaitsee 66,5 metriä merenpinnan yläpuolella
  • Julkisivukirjaimet vahvistettiin vuonna 2012