Rauma-oppaat kertovat omista suosikkikohteistaan: Kirsi Lättiä viehättää Myllymäen tunnelma

Kirsi Lätti asui lapsuuteensa kivenheiton päässä Seminaarinmäeltä. Vanhat rakennukset, ikivanha puusto ja puutarha muodostavat hienon kokonaisuuden. Kuva: Juha Sinisalo

Vihreän vehreä keidas, kulttuurin ja opiskelun pesäke, ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden, kauniiden rakennusten rypäs : Myllymäki, joka paremmin tunnetaan nimellä Seminaarinmäki.

Aikoinaan paikka oli luultavasti raumalaisille tutumpi, olihan se esimerkiksi esiintymisfoorumina Rauman Poikasoittokunnan ensimmäisessä vappukonsertissa 1959.

Muistan omasta lapsuudestani, etten ollut ihan varma, saisiko alueelle mennä. Asuin kivenheiton päässä, Seminaarinkatu 5:ssä. Seminaarikadun ja Satamakadun kulmassa oli oiva mäki, jossa erinäisiä suksia telottiin. Nyt paikalla on ruokala, joka puretaan.

Seminaarimäen upean tunnelman luovat vanhat rakennukset, ikivanha puusto ja monipuolinen puutarha. Niiden muodostama kokonaisuus on jo yli 120 vuotta vanha. Vanhat rakennukset ovat yllättävän mahtipontisia jopa nykyiseen Raumaan, saati suhteutettuna 1800-luvun lopun maisemiin.

Ennen seminaaria tällä mäellä seisoi kaupunkilaisten tuulimyllyjä. Ne ovat kokonaan poistuneet, ja nyt jäljellä on vain punainen mamsellinmylly, joka sekin siirrettiin Lahdenvainiolta Ala-Laurilan tilalta vasta 1957.

Taisi olla viime vuonna, kun myllyn siipi puuttui. Facebookissa syntyi keskustelua, josko koko mylly poistetaan. Pelko oli turha, siipi vain odotteli sopivaa kiinnitysajankohtaa.

Seminaarinmäki kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Se on yksi 1800-luvun lopun ja vuosisadanvaihteen opettajanseminaareista, jotka ovat valtion maanlaajuisen rakennusprojektin suunnittelun tuloksia.

Rakennukset on sijoitettu sommitelmaksi mäen harjalle ja etelärinteessä on puutarha. Mäki on hyvin hoidettu, vaihteleva puistoalue.

Puutarha perustettiin tontin etelärinteeseen samaan aikaan kuin ensimmäiset rakennukset 1890-luvun lopussa. Alkuperäinen kasvihuone tuhoutui 1940 pommituksissa. Kuva: Pekka Lehmuskallio

Alueella on säilynyt varsinainen seminaarirakennus, kirjastona toimiva entinen johtajan asunto ja harjoituskoulu sekä tiiliset käsityöverstas ja paja. Rakennukset ovat suojeltuja. Myös kiinteä sisustus ja osa huonejaosta ovat suojeltuja.

Alueella on vanhojen seminaarirakennusten ohella eri-ikäisiä lisärakennuksia. Uusin rakennus on Teknika.

Satakunnan maakuntakaavassa Seminaarinmäen arkkitehtuuri luokitellaan kansallisromantiikaksi ja keskieurooppalaisvaikutteiseksi.

Kesäaikana rakennuksiin ei pääse sisälle ja varoituksen vuoksi sanottakoon, että länsisivu alueesta on remontissa. Tutustuin itse aikoinaan päärakennuksen Toivo Laurilehto -saliin, kun siellä laulatettiin vanhoja koululauluja. Upea sali. Lauluja en kyllä montaa osannut.

Rauman normaalikoulu, aiemmin mallikoulu aloitti toimintansa alueella 1898. Sen yksi oppilas oli äitini Impi Irene Roiha, joka kävi koulua Kiikartornin kupeesta.

Hän viljeli huolellisesti kasvipalstaansa, jota yhdessä muistelimme, kun vierailimme Seminaarinmäellä hänen ollessaan jo yli 90 vuotias. Yhden ainoan kerran häneltä oli koululaisena unohtunut opiskeluvälineet kotiin. Opettaja lähetti empimättä pikku Irenen hakemaan niitä Lonsista asti.

Impi Irene lähti juoksemaan, ja perille päästyään samantien paluumatkalle. Sattumalta kaupungin suuntaan ajeli hevosmies kärryineen, joka kysyi tytöltä, minne matka. Irene pääsikin hevoskyydillä takaisin koululle. Hieman oli opettaja hämmästellyt tytön nopeutta.

Puutarha perustettiin tontin etelärinteeseen samaan aikaan kuin ensimmäiset rakennukset 1890-luvun lopussa. Alkuperäinen kasvihuone tuhoutui 1940 pommituksissa.

Kaksi pommia putosi lähelle ja kaikki kasvihuoneen akkunat särkyivät pirstaleiksi. Oli talviaika ja kasvit paleltuivat. Rauman kaupunki rakennutti uuden kasvihuoneen 1950.

Seminaaripuutarha on ainoa laatuaan Suomessa. Varsinainen puutarhaopetus alkoi 1912. Raumalle perustettiin myös mehiläistarha 1914.

Esimerkkiä puutarhan perustamisesta saatiin Euroopasta, joissa oli koulupuutarhoja. Puutarhaoppi oli aluksi pakollinen aine opettajaopiskelijoille.

Oppilailla oli omat palstat: tuotteita meni kouluruokalaan ja myös kotiin. Puutarhapalsta arvosteltiin kaksi kertaa vuodessa.
Nykyisin puutarha palvelee aktiivisesti opettajankoulutuslaitoksen opiskelijoita, Rauman normaalikoulun ja muiden Rauman peruskoulujen oppilaita sekä päiväkotien ryhmiä.

Puutarhaa hyödynnetään biologiassa, kotitaloudessa, kuvataiteessa ja valokuvauksessa.

Alueella on kokoelmakasvihuone, jonka lajimäärä 150. Puutarhassa kasvavat vihannekset, mausteet ja yrttikasvit. Pensaita ja puita on kymmeniä lajeja, omenapuitakin noin 50. Satavuotias omenapuu, jota etsiskelin, oli vihdoin joutunut luovuttamaan ja kuin muistomerkiksi oli paikalle laitettu valopylväs.

Kasvihuone on tulvillaan tuoksuja ja enemmän tai vähemmän eksoottisia kasveja. Ananasta en nähnyt, mutta banaanipuu on elossa, vaikkakin lepovaiheessa.

Alueelle on lupa mennä, voi retkeillä, tutkia kasveja, bongata lintuja tai olla vaikka piknikillä sametinpehmeällä nurmella omenapuiden alla.

Puutarhassa on monta eri osiota, ja vaikka kasvihuone olisi kiinni, voi vaikka opiskella kasveja penkeistä, joissa on nimikyltit.
Valtavien kuusien ikä ei ole tiedossa, mutta voisi helposti kuvitella, että ne ovat ainakin satavuotiaita.

Kasvihuone ei yleensä ole auki viikonloppuisin, paitsi ensi sunnuntaina kello 12–17 Avoimet puutarhat- tapahtumassa.

Lähteet: Erja Hyytiäinen 2016, Museovirasto 2009, Lauri Kemppinen 2016, Antti Laakso 2016, Seminaarin puutarha.

Lisää aiheesta

Rauma-opas vinkkaa: Muistatko, että kaupungintalon ja Kanalin välissä sai autoilla vielä 90-luvun alussa?

Uudet Rauma-oppaat valmistuivat

Rauma-opas vinkkaa: Sammallahdenmäen salat tutuiksi