Timo Suistio on nähnyt avainpaikoilta raumalaisen laivanrakennuksen värikkäät ja vauhdikkaat käänteet Uuden Rauman/Raumalaisen elinaikana.
Hän tuli vuonna 1981 diplomityötä tekemään Hollmingin telakalle, tänään hän on RMC:n varatoimitusjohtaja. Telakoilla työuraa on takana 30 vuotta, ja lisäksi kymmenen vuotta konepajateollisuudessa.
– Olen oppinut ymmärtämään laivanrakennuksen merkityksen ja henkisen vaikutuksen Rauman seudulle.
1980-luvulla Raumalla oli kaksi telakkaa, Hollming ja Rauma-Repola. Ensin sotakorvauslaivoilla ja sitten erityisesti 1970-luvun kehitystyöllä oli luotu pohja idänkaupan kultakaudelle.
– Rauman telakoilla tehtiin erikoislaivoja Neuvostoliittoon, joka oli vielä suuri ja voimissaan.
Valtiojohtoisen idänkaupan loppuminen ajoi suomalaistelakat isoon ahdinkoon ja johti rajuihin saneerauksiin ja syvälliseen rakennemuutokseen. Varsinkin, kun heti jatkeeksi päälle vyöryi 1990-luvun alun lama.
Rauman telakat fuusioitiin, ja valtio tuli pienosakkaaksi. Syntyi Finnyards.
– Ryhdyttiin toteuttamaan kokoonpanotelakan mallia ja ulkoistettiin toimintoja suunnittelusta tuotantoon. Telakan päärooliksi nähtiin laivasopimuksen tekeminen, konsepti- ja perussuunnittelu sekä projektin johtaminen ja toteutus. Laivanrakennuksesta tuli logistiikkahaaste.
1990-luku oli uusien asiakkaiden ja toimintatavan hakemisen aikaa telakalle. Raumalla tehtiin esimerkiksi pikkuristeilijöitä, monitoimimurtajia, alumiinikatamaraaneja sekä ensimmäiset ropaxit eli autolautat.
– Opittiin paljon uutta. Roro-laivatkin tulivat hetkeksi takaisin, ja niistä kuviteltiin isoa juttua. Se bisnes valahti kuitenkin Aasiaan.
Isona läpimurtona Suistio pitää vuonna 1999 saatua Irish Ferriesin autolauttatilausta. Tilaus saatiin kreivin aikaan ja tarpeeseen.
– Sen myötä telakka löysi uuden suunnan. Raumasta kehittyi seuraavan vuosikymmenen aikana suvereeni johtava autolauttatelakka koko maailmassa. Autolauttoja on Raumalla tehty parikymmentä ja lisäksi raumalaisilla suunnitelmilla puolen tusinaa muilla telakoilla. Ja kaikille merkittäville isoilla varustamoille.
Suistio on ollut eri rooleissa hankkimassa lukuisia laivakauppoja Raumalle.
– Ne eivät ole sankaritekoja, vaan koko henkilöstön onnistumisia. Oikea asenne on avainasemassa. Laivakauppa on asiakkaalle uskomattoman kova paikka. Pyrimme helpottamaan varustamon tuskaa tarjoamalla alusta, jonka asiakas liiketoimintaansa tarvitsee. Rakentajalle pitää myös saada jäämään oma osuutensa projektista, kuvaa Suistio.
Iso juttu Irlannin-kaupan ohella oli Tallink Romantika.
– Kyse oli uudesta lähes tuntemattomasta virolaisesta asiakkaasta, jonka kykyä epäiltiin laajasti. Kaupasta kului noin vuosi ennen kuin rahoituspaketti varmistui. Olemme jakaneet virolaisten kanssa tuskan ja halun menestyä. Tallinkista kehittyi Itämeren johtava varustamo, osin siksi, että laivat rakennettiin Suomessa.
Yhteinen historia painoi, kun Tallink tilasi tänä vuonna RMC:ltä MyStarin, kahdeksannen suomalaislaivansa. Sen rakentaminen alkaa ensi huhtikuussa.
Maailmanlaajuinen finanssikriisi päätti edellisen vahvan jakson.
– Vuonna 2009 ensi kertaa koko maailmassa laivakauppoja peruttiin enemmän kuin tehtiin uusia.
Suistio toimi Akerin ja STX:n Rauman telakanjohtajana 2007-2011. Vuosina 2011-2013 hän työskenteli STX:n Suomen telakoiden (Turku, Rauma, Helsinki) operatiivisena johtajana ja myyntijohtajana.
Sitten STX, jolla oli 18 telakkaa kahdeksassa maassa, ajautui valtaviin vaikeuksiin. Kaikki raha tarvittiin kotipesään Etelä-Koreaan.
Suistio ei ollut enää näkemässä Rauman-telakan sulkemista, sillä hän oli palannut Hollming-konsernin leipiin, BMH Technologyn toimitusjohtajaksi. Aiemmin hän oli johtanut Hollming Worksin viittä konepajaa.
Tässä siirrossa sekin taisi vaikuttaa, Hollmingin pomona oli tuttu laivanrakentaja Jyrki Heinimaa.
Kaksi vuotta sitten Hollming tiedotti Suistion lähtevän.
– Se tehtävä, jota menin hoitamaan, tuli osaltani valmiiksi. Ilman RMC:tä saattaisin olla jo eläkkeellä, arvelee 62-vuotias Suistio.
– Hienoa, kun saan olla mukana vielä RMC:n kasvutarinassa. Tämä vuosi on ollut huikea. Tuskin koskaan on saman vuoden aikana Raumalle saatu kolmea näin isoa kauppaa: Wasaline, Tallink ja sotalaivat.
Vanhalla maineella – ”Made in Rauma” – ja luottamuksella tuttujen avainhenkilöiden osaamiseen kaupat saatiin kotiin. Nyt on seuraava näytön paikka, kun laivat pitää rakentaa kannattavasti.
– Siitä ei kahta sanaa ole, etteikö laivoja pystyttäisi tekemään. Työtä, hoidettavaa ja valvottavaa toki riittää, mutta projekteista pitää rahaakin jäädä. Luotan siihen lujasti, että tällä volyymilla saadaan aito uusi startti Rauman telakalle.
Tärkeä onnistumisen edellytys on, että mainitut projektit suunnitellaan ja rakennetaan peräkkäin.
– Niin rakennamme kestävän pohjan, kun pystymme ajamaan sisään seuraavaa sukupolvea, joka ottaa vetovastuun. Meillä on kasvamassa nälkäisiä osaajia.
RMC on vienyt kokoonpanotelakan mallin entistä pidemmälle, yhä enemmän työstä tehdään verkoston kumppaniyrityksissä.
– Kauppatapa maailmalla on sama kuin ennen. Laiva ostetaan telakalta kiinteällä kertahinnalla. Vaikka työ jakaantuu monelle yritykselle, valvontavastuu on aina telakalla.
Kolmen ison telakan maa - "Rauma ei yllä risteilijäsarjaan, autolauttojen rakentajana erinomainen"
Timo Suistion työuran alussa Suomessa oli paljon telakoita.
– Savonlinnassa kolme, Kotkassa kaksi, Helsingissä kaksi, Turussa kolme ja korjaustelakka, Uudessakaupungissa, Raumalla kaksi, Porin Mäntyluodossa, Vaasassa, telakkakonkari luettelee ulkomuistista.
Monen vaiheen kautta tultiin tilanteeseen, että oli jäljellä enää kolme isoa telakkaa. Ja kaikki samassa omistuksessa, ensin norjalaisilla ja sitten korealaisilla. RMC:n nykyinen johtokaksikko Jyrki Heinimaa ja Suistio oli avainpaikoilla yhtiössä.
Tänään kolme telakkaa ovat taas itsenäisiä, eri omistuksessa – ja pääosin eri markkinoilla.
Turun telakka on osa saksalaista Meyeria, ja keskittyy risteilijöihin.
– Turku on maailman johtava telakka lajissaan. Meyer on Turulle hyvä omistaja. Myös RMC:lle on erinomainen asia, että Turku ja Eurooppa on pitänyt pintansa risteilijäkisassa. Aasia jäi tässä tilausbuumissa osattomaksi, sanoo Suistio.
Risteilijöitä rakennetaan Euroopassa enää neljässä maassa. Toisessa leirissä ovat Saksa ja Suomi, toisessa Italia ja Ranska.
– Kisaa käydään tavallaan kansakuntien välillä, mistä saadaan laivakaupoille takaus. Rahoitus ja takuut ovat ratkaisevan tärkeitä niin asiakkaan kuin telakan kannalta.
Rauman telakka ei risteilijöiden sarjaan yllä, mutta autolauttojen rakentamiseen telakka sopii erinomaisesti. Suistio uskookin tilauksia tulevan jatkossakin.
– Suomalaisten omistamana Raumalla on vahva asema myös viranomaislaivojen rakentajana. Niistä muodostuu toivottavasti oma linjansa Raumalle. Sotalaivojen jälkeen voisi olla jäänmurtajien vuoro. Keskustelu on vasta alkamassa. Minusta olisi palattava 70-luvulle. Silloin Suomi ja Ruotsi päättivät yhdessä turvata talvimerenkulun pohjoisen satamiin.
Helsingin telakka on venäläisomistuksessa ja toimii Suistion mukaan pääosin omalla rajatulla markkinalla.
– Helsinki tulee saamaan tilauksia Venäjältä ja venäläisomisteisilta varustamoilta. Sekin tukee Raumaa pitämällä suomalaisen meriklusterin verkoston työllistettynä ja kehittyvänä.
"Vielä ainakin yksi laivakauppa"
Mitä telakkakonkari Timo Suistiolla, 62, vielä on tekemättä?
– Raumalle on ensi vuonna mahdollista saada lisää kauppoja, ainakin yksi ankkuriprojekti lisää. Sitten voi hioa tilat ja prosessit lopullisesti kuntoon sekä rekrytoida lisää tulevaisuuden tekijöitä. Eiköhän meikäläisen tinki ala olla sitten suurin piirtein tehty.
Kemissä varttunut ja Helsingissä opiskellut diplomi-insinööri on enemmän kuin tyytyväinen, että muutti vajaat 40 vuotta sitten Raumalle.
– Tunnen olevani etuoikeutettu, kun olen saanut tehdä töitä laivanrakennuksen eturivissä. Tämä on hieno kaupunki, jossa tuntee ihmiset ja perheet. Se kasvattaa ihmisenä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.