Kesäaamu Raumanmerellä näyttää parhaimmat puolensa, kun kalastaja Jarno Aaltonen suuntaa veneensä kohti avomerta; aurinko kurkistelee kumpupilvien takaa, merenpinta on rasvatyyni ja siellä täällä näkyy vesilintuparvia.
– Sä saat tästä nyt sellaisen vaaleanpunaisen hubbabubba-jutun. Jos se vaikka innostaisi ihmisiä ryhtymään ammattikalastajaksi, Aaltonen naurahtaa.
Kalastajaveneen edetessä saarten sylistä yhä pidemmälle, merivesi muuttuu selkeämmäksi.
Kun pääsemme Aaltosen toukokuun alussa laskemien lohirysien viereen, vesi on jo niin kirkasta, että rysät ja niiden verkot erottuvat hyvin pinnan alta.
Ruotsalaisvalmisteiset, hylkeenkestävät ”push up” -rysät sijaitsevat vesialueella, jonka Aaltonen on vuokrannut metsähallitukselta.
– Lohenkalastus alkaa toukokuussa ja jatkuu niin pitkälle, kunnes oma henkilökohtainen kiintiöni on täynnä. Sen jälkeen siirryn perinteiseen verkkokalastukseen ja pyydän pääasiassa ahventa, jonka kanta on valitettavasti Raumanmerellä pudonnut merkittävästi merimetsokannan vahvistuttua. Ahvensaaliistani on muutamassa vuodessa huvennut yli 70 prosenttia. Myös hylkeet tuottavat harmia elinkeinolleni.
Elokuun loppupuolella alkaa siiankalastussesonki, jota jatkuu jäiden tuloon saakka.
– Ihan ensimmäisiä kevään kalasaaliita ovat kuitenkin särjet, jotka ovat viime vuosina yhä kiitettävämmin päätyneet kuluttajien ruokapöytiin lähinnä säilykkeinä.
Korjaillessaan rysän verkkoa, Aaltosella on aikaa vastailla toimittajan kysymyksiin.
Paljasjalkainen raumalainen kertoo, että hän on suorittanut laivanrakentajan tutkinnon, opiskellut merkantiksi ja vielä lähi- ja sairaanhoitajaksikin.
Viimeiset 10 vuotta hän toimi ensihoitajana Satakunnan pelastuslaitoksella, ennen kuin päätti jäädä kokopäiväiseksi ammattikalastajaksi.
– Perustin yrityksen vuonna 2011, ja siitä lähtien olen kalastanut ammatikseni. Monena kesänä tein pelastuslaitoksella 50-prosenttista työviikkoa, kunnes sitten viime vuonna perustin Pullan Kala Oy:n.
Lähtökohdat yrityksen perustamiselle olivat hyvät. Suurimmat investoinnit oli tehty, ja yksityiseltä vuokralla oleva Reevinkari oli jo osoittautunut erinomaiseksi tukikohdaksi.
– Olen kiitollinen vuokranantajalle, sillä ilman toimivaa tukikohtaa en pystyisi työskentelemään tässä mittakaavassa. Asumme kaupungissa rivitalossa, joten sieltä käsin olisi vaikea operoida. Kotona minulla on elintarvikehuoneisto, jossa voin jatkojalostaa ja myydä kalaa.
Aaltonen on kalastajana itseoppinut. Vinkkejä hän tosin on saanut vanhoilta kalastajilta.
– Mä olen hakenut omat tavat tehdä tätä työtä. Entisen ammattini peruja on se, että olen aika tarkka työergonomiasta. Siksi esimerkiksi hommasin veneeseen nosturin, jolla saan nostettua kalalaatikot laiturille.
Aaltonen on pyrkinyt korostamaan kalastajan työturvallisuutta ja -ergonomiaa muillekin kalastajille, sillä hän on Selkämeren ammattikalastajien puheenjohtaja ja kuuluu Suomen ammattikalastajien hallitukseen.
– Olen mukana myös maa- ja metsätalousministeriön työryhmässä, joka pohtii ammattikalastuksen tulevaisuutta Suomessa.
Saatuaan rikkoutuneen verkon kuntoon, Aaltonen ryhtyy rysän nostopuuhiin.
Kompressori pärähtää käyntiin, ja rysän ponttooneihin alkaa virrata ilmaa, mikä nostaa rysän pintaan. Sen sisällä oleva valkoinen laatikko kuhisee hopeakylkisiä vonkaleita.
Aaltonen avaa laatikon, ja lohet sujahtavat kalapaatin pohjalla olevaan säkkiin. Alamittaiset kalat päätyvät takaisin mereen.
Lohisaalis kahdesta rysästä on tällä kertaa kymmenkunta lohta, joista suurin osa on rasvaeväistä luonnonlohta, loput istutettuja.
Parhaimmillaan Aaltosen lohirysässä on ollut parikymmentä kalaa, mutta on ollut myös kertoja, jolloin rysät ovat olleet typötyhjiä.
– Se kuuluu asiaan, enkä mä siitä vedä ranteita auki.
Tainnutettuaan kalat Aaltonen päästää niistä veret ja sujauttaa niiden kidusten ali merkkilaput, joita täytyy pitää kiinni kokonaisessa kalassa siihen asti, kunnes se on myyty eteenpäin.
Merellä Aaltonen ilmoittaa merivartiostolle ja ely-keskukselle puhelimen sovelluksen kautta ajankohdan, jolloin hän arvioi saapuvansa rantaan.
Tämä on sitä varten, että merivartiosto voi halutessaan tulla tekemään pistotarkastuksia kalastajan saaliista.
Ammatikseen merellä liikkuvalta ja työskentelevältä mieheltä pitää kysyä myös: Pelottaako olla merellä yksin kylmässä, räntäsateen piiskatessa kroppaa ja aaltojen keinuttaessa venettä?
– Ei minua varsinaisesti ole pelottanut, mutta merta pitää kunnioittaa ja toimia järkevästi siellä. En esimerkiksi lähde verkoille tai rysille, jos tuulee yli 10 metriä sekunnissa.
Vuosien aikana Aaltonen on kokenut useita konerikkoja. Hän on kaatunut veneessä ja ajanut karikolle.
– Jokaisesta kerrasta oppii jotain, hän hymähtää.
Veneen lähestyessä Reevinkaria, kaksi laivakoiraa, Iiro ja Maisa, tulevat laiturille tervehtimään isäntäänsä.
Aaltonen nostaa kalalaatikon nosturilla laiturille ja kuljettaa sen pumppukärryillä pesupaikalle. Lohet saavat uuden puhtaan merivesikylvyn ja päälleen lisää jäämurskaa, joka jäähdyttää kalat nopeasti.
– Mitä nopeammin kala saadaan jäähtymään, sitä paremmin se säilyy. Käsittelyssä on myös tärkeää, ettei kalaan jää verta, sillä sekin pilaannuttaa nopeasti, Aaltonen tietää.
Perkauksen ja punnituksen jälkeen kalat pakataan jäämurskalla täytettyihin styrox-laatikoihin kaupunkiin kuljettaviksi.
On kulunut vain pari tuntia siitä, kun lohet otettiin pois rysästä ja valmisteltiin myyntikuntoon – lähiruokaa parhaimmillaan.
Pullan Kalan asiakkaat saavat Whatsappin kautta tiedon, että huomenna olisi lohta taas tarjolla kello 13 alkaen Rihtniemenkadulla.
– Kaikki menee, mitä tuleekin, ja juuri se saa uskomaan tähän ammattiin. Asiakkaani arvostavat tuoretta, läheltä pyydettyä luonnonkalaa.
Kalastajan ammatti merkitsee Jarno Aaltoselle ennen kaikkea yhteyttä luontoon, vapautta aikatauluista ja omaa rauhaa.
– Välillä on kuitenkin mukavaa, kun joku kaveri tulee auttamaan. Joskus mukana on jopa vaimokin, hän hymyilee.
Entä, mitä kalastaja-Aaltonen tekee talvella?
– Nauttii Espanjan-auringosta. Eikös se ole kaikkien kalastajien haave? Tosin, vielä en ole sellaista talvea kokenut!
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.