Sakari Korrista tuli Suomen mestari myös jalkapallossa.
Se, että raumalainen voittaa jalkapallossa Suomen mestaruuden, ei ole aivan tavatonta, mutta ei kovin yleistäkään.
Sakari Korrin nimi voidaan nyt liittää listalle. Hän lopetti jalkapallokautensa Ilveksen A-nuorten saunailtaan, jossa juhlittiin P20-ikäluokan Suomen mestaruutta.
Ilves vei kultamitalit lopulta kolmen pisteen erolla kolmeen seuraavaan, sillä FC Honka, HJK ja Atlantis päätyivät sarjassa tasapisteisiin. Atlantiksen kohtaloksi tuli pudota mitalisijojen ulkopuolelle.
– Kyllä se hyvältä tuntui. Meillä oli hyvä kausi, tuli hyviä tuloksia ja siihen vielä palkinto päälle, Korri puntaroi.
– Ihan hyvin se kausi meni. Ei mitään vikaa ollut.
Korri, 18, pelasi päättyneellä kaudella Ilveksessä sekä miesten pelejä että juniorikamppailuja. Torjuttuja minuutteja kertyi enemmän A-nuorissa, mutta peliaikaa tuli myös miesten Kakkosessa pelanneessa Ilveksen kakkosjoukkueessa.
– Kakkosen joukkue oli mun oma joukkueeni, mutta sillä ringillä me pelasimme aika paljon A:n pelejä. Ei ollut monta pelaajaa, jotka olisivat pelanneet vain A:ssa, Korri selventää.
Kauden viimeisen Kakkosen pelinsä hän torjui syyskuun alussa Raumalla. Vastassa oli joukkue, jonka paitaa Korri kantoi syksyyn 2021 saakka.
– Se oli ensimmäinen kerta, kun pelasin Pallo-Iiroja vastaan. En ikinä ennen ollut kohdannut sellaista seuraa, jota olen aiemmin edustanut, Korri huomauttaa.
– Kyllä se peli jännitti ehkä hiukan enemmän kuin normaali peli. Mukava oli päästä pelaamaan.
Pallo-Iirot oli tuolloin parempi lukemin 2–0, kun Elias Ahde ja Otto Salmensuu saivat pallon vierasjoukkueen raumalaisveskarin selän taakse.
– Ihan hyvä peli se oli. Ei ollut huono peli, vaan pari hyvää torjuntaa tuli. Ainakin mun mielestäni.
Suomen mestaruus oli Korrille jo vuoden toinen. Ensimmäinen irtosi kesäkuussa Porista, mutta silloin Korrilla ei ollut varusteinaan nappulakenkiä eikä hanskoja. Elementtikin oli kovin toisenlainen.
Vaikka Korri muutti Tampereelle kaksi vuotta sitten mielessään jalkapalloura ja pelaaminen Veikkausliigassa, hän ei suinkaan ole hylännyt toista menestyslajiaan eli uintia.
Porin pitkän radan SM-uinneissa Korri kauhoi nuorten Suomen mestaruuden 50 metrin perhosuinnissa ja saalisti palkintokaappiinsa myös 50 metrin rintauinnin SM-hopeaa.
Suoritus on kaikella tavalla kova, mutta sen arvoa vielä lisää tieto, että Korri teki tuloksensa täysin jalkapallokauden ehdoilla.
– En mä enempää kuin kerran viikossa ehtinyt uintitreeneissä keväällä käymään, Korri paljastaa.
Hän on tamperelaistunut niin paljon, että uinnissakin seura on vaihtunut. Nykyään Korrin nimen perässä lukee uinnin tuloslistoissa TaTU Tampere.
SM-mitalien määrää Korrilla on vielä mahdollisuus kasvattaa, sillä joulukuun puolivälissä Oulussa järjestetään lyhyen radan SM-kilpailut. Niihin mies myös pystyy valmistautumaan paremmin kuin kesän kisoihin.
– Nyt, kun futiskausi on tauolla, käyn 4–5 kertaa viikossa uintitreeneissä. Tämä on se aika vuodesta, kun pystyn panostamaan uintiin, Korri painottaa.
Lajivalintansa hän on käytännössä tehnyt. Jalkapallo menee edellä, ja uinti kulkee matkassa mukana selvänä kakkoslajina.
– Totta kai mä haluaisin olla mahdollisimman hyvä, mutta ei mulla ole siitä mitään pakkoa, hän muotoilee.
– Jos ne, jotka treenaavat enemmän, menevät musta ohitse, pystyn hyväksymään sen. Uinti on kuitenkin sellaista, että tykkään sitä tehdä ja edelleen haluan olla siinä mahdollisimman hyvä.
Kummassa lajissa on vaikeampi voittaa Suomen mestaruus, uinnissa vai jalkapallossa?
Korri hiljenee hetkeksi. Eikä edes aivan lyhyeksi hetkeksi.
– Aika paha, hän sanoo lopulta.
– Jos olet uinnissa hyvä, voittaminen on siinä mielessä helpompaa, että kärki ei ole kauhean leveä. Joukkuelajeissa on selvästi tasaisempaa. Mutta vaikea vertailla, kun ne ovat niin erilaisia.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.