Marraskuu on harmaa, mutta SalBan toiminnanjohtajan Joni Rokosan toimistoon paistaa aurinko.
Ainakin kuvaannollisesti.
Salibandykaudet ovat kesken, mutta juuri nyt raumalaisseuran joukkueiden asemat eri sarjoissa saavat seuraväen nyökyttelemään tyytyväisenä.
Seuran lippulaiva miesten divarijoukkue on sarjassaan kuudentena eli liigakarsintoihin oikeuttavalla paikalla.
Kakkosdivisioonassa puskeva miesten puolestaan on omassa sarjassaan neljäntenä, ja sijoitus riittäisi karsimaan Suomisarjaan.
SalBan naisten edustus puolestaan on Suomisarjan lohkossaan kakkosena, ja loppuun asti säilytettynä paikka tietäisi divarikarsintoja.
Aikuisten joukkueiden lopulliset kohtalot luonnollisesti niputetaan vasta keväällä, mutta juniorijoukkueiden kaudet ovat nyt tärkeissä saranakohdissa.
SalBan vanhimmat juniorit eli P22-pojat sijoittuvat 1. divisioonan alkulohkossaan toiseksi, joten joukkue pelaa ensi viikonloppuna SM-karsinnoissa.
SalBan P19 taas on omassa divarialkulohkossaan toisena ja kohtaa tulevana viikonloppuna lohkossa viimeisenä ja viimeistä edellisenä olevat joukkueet. Lohkon kakkosena joukkue matkaisi SM-karsintoihin.
– Arjessa valmentajat ovat tehneet hyvää duunia, mutta lisäksi yhteistyö muiden seurojen kanssa on mahdollistanut tämän odotettua nopeamman kilpailullisen nousun, Rokosa laskee.
– Toki myös SalBan omat pelaajat ovat kehittyneet hyvin.
SalBan miesten kakkosjoukkueessa sekä P22- ja P19-junioreissa kiertävät pitkälti samat pelaajat. Alueellisen yhteistyön kautta SalBa on saanut juniorijoukkueisiin vahvistusta mynämäkeläisestä SBS Wirmosta ja Säkylän Karhukoplasta.
Lisäksi miesten kakkosdivaripeleissä on nähty porilaisen PTU:n suomisarjajoukkueen pelaajia. SalBalla on PTU:n kanssa farmisopimus.
– Jos ajatellaan muualta tulleiden pelaajien määrää prosentuaalisesti, niin ei se liian iso ole, mutta tuo meille leveyttä – varsinkin, kun joukkueilla on päällekkäisiä pelejä.
Esimerkiksi tulevana viikonloppuna SalBan edustusjoukkueella ja miesten kakkosjoukkueella on kummallakin yksi peli, ja P22- ja P19-juniorit pelaavat kummatkin kahdesti.
Viikon alkuun yleensä onkin varattu aikaa palaverille, jossa Rokosa, seuran valmennuspäällikkö Tomi Lahti ja junioripäällikkö Mikko Immonen pyrkivät jakamaan pelaajat viikonlopun peleihin.
Lahti on myös P19-joukkueen ja Immonen P22-juniorien valmentaja.
– Kyllä tämä vaatii, että meillä on laaja pelaajamateriaali, josta pystyy ammentamaan. Melkoinen palapeli tämä on viikosta toiseen, Rokosa myöntää.
– Uskallan väittää, että tämä on tälle alueelle ihan poikkeuksellista, että pelaajat pääsevät pelaamaan näin paljon pelejä ja saavat erilaisia ärsykkeitä.
Asetelma on myös SalBan kannalta toivottu.
– Tämä on mennyt just niin, mitä kauden alla piirreltiinkin. Ajateltiin, että tällaista tämän pitää ollakin, Rokosa sanoo.
Oliko myös ajateltu, että marraskuussa seuran kaikki vanhimmat juniorijoukkueet ja aikuisjoukkueet ovat kiinni nousukarsintapaikoissa?
– Isossa kuvassa meidän tavoitteemme on olla Satakunnan paras salibandyseura. Uskallan väittää, että seuratoiminnan osalta me olemme olleet sitä jo jonkun aikaa, Rokosa näpäyttää.
– Nyt olemme saaneet myös kilpailullisella puolella otettua steppejä eteenpäin.
SalBan miesten sarjasijoitusta voidaan pitää jopa pettymyksenä. Raumalaisjoukkue rankattiin kauden alla selväksi ennakkosuosikiksi, minkä pelaajatkin tiedostivat.
Alkukauden tulokset eivät kuitenkaan ole olleet pelkkää paraatimarssia, vaan SalBa kävi esimerkiksi kärsimässä 10–1-tappion Joensuussa.
– Sijoitus on ok. Varmasti joukkue asetti itselleen kovatkin tavoitteet, mutta oma näkemykseni on, että kuuden joukossa me haluamme olla ja pelata liigakarsintoja, Rokosa linjaa.
– Menemme miesten edustusjoukkueen osalta ihan aikataulussa. Me haluammekin, että toiminta kehittyy kohti kevättä.
Raumalaiseen salibandykauteen on varattu myös yksi erityinen herkkupala. SalBan miehet kohtaavat 13. tammikuuta paikallisvastustajansa FBT Karhut Raumalla, mutta tavanomaisesta poikkeavassa ympäristössä eli Äijänsuon jäähallissa.
Jäähallissa SalBa on pelannut historiansa aikana kerran aiemmin. Tuolloin elettiin joulukuuta 2017, jolloin SalBa pelasi vielä Salibandyliigassa. TPS:ää vastaan pelattu ottelu keräsi 2 246 katsojaa.
Nyt Rokosa puhuu ääneen 3 000 katsojasta.
– Se on oma tavoitteeni. Varmaan joku pitää ihan onnistuneena sitäkin, jos saadaan Suomen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle 2 000 katsojaa, Rokosa huomauttaa.
Suomalaisessa salibandyssä sellaista ei ole vielä koskaan tapahtunut runkosarjassa. Divarin runkosarjan yleisöennätys on 1 335, ja se on peräisin vuonna 2015 pelastusta LaSB:n ja Steelersin välisestä kamppailusta.
Keväällä 2016 samat joukkueet pelasivat Divarin finaaleja ja keräsivät viiteen peliin yhteensä 9 598 katsojaa. Viidennen ja liiganousun ratkaisseen finaalin yleisömääräksi kirjattiin 2 600.
– 3 000 katsojaa on oma tavoitteeni, jonka eteen paiskitaan nyt ihan hemputisti hommia, Rokosa ilmoittaa.