Raumalla on oma malli hyte-valmennuksessa – tiedätkö, mistä on kyse?

Asiakkaan ehdoilla. Tiia Tuisku on yksi Rauman hyte-valmentajista, jotka voivat käydä asiakkaan kanssa esimerkiksi tutustumassa kuntosalilaitteisiin ja laatia harjoitusohjelman. Kuva. Juha Sinisalo

Rauman terveystoimessa on viime vuoden keväästä työskennellyt kuusi hyvinvointi- ja terveysvalmentajaa, joista kolme on lääkinnällisen kuntoutuksen fysioterapeutteja, yksi Nortamon perhekeskuksen fysioterapeutti sekä kaksi aikuis- ja perhetyön sairaanhoitajia. He käyvät asiakkaiden kanssa läpi uneen, ravitsemukseen ja liikuntaan liittyviä asioita.

Hyte-valmentajat koulutettiin Sata-Lipake-hankkeessa, joten toimintaa on muuallakin maakunnassa. Raumalle on kuitenkin ehtinyt jo muodostua oma mallinsa.

– Pystymme tällä hetkellä vastaamaan kysyntään, joten olemme voineet tarjota toimintaa myös niille, joille ylipaino ja liikkumattomuus ovat johtaneet sairastumiseen eikä vain heille, joilla on riski sairastua, kertoo lääkinnällisen kuntoutuksen osastonhoitaja Anu Mitikka.

Henkilökohtaiseen hyte-valmennukseen asiakkaan voi ohjata terveydenhuollon henkilö, mutta perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon painonhallintaryhmäläiset pääsevät valmennukseen halutessaan. Tärkein kriteeri on motivaatio muutoksiin.

Lääkinnällisen kuntoutuksen fysioterapeutti Tiia Tuisku on yksi hyte-valmentajista. Hän on tyytyväinen niin koulutukseen kuin valmentajuuteen.

– Fiilikset ovat hyvät, tämä on palkitsevaa työtä. Asiakkaat ovat lähteneet innolla mukaan.

Joidenkin kanssa jutellaan, toisten kanssa käydään esimerkiksi kuntosalilla. Valmentajaa voi pyytää vaikka kauppaan mukaan, jotta syynätään yhdessä tuotteiden sisältöjä.

Tuisku on valmennuksen lisäksi vetänyt kolmea eri painonhallintaryhmää, ja syksyllä alkaa neljäs.

Painonhallintaryhmästä voi jatkaa myös kaupungin matalan kynnyksen liikuntaryhmiin. Sama käytäntö pätee valmennuksen jälkeen.

Mitikka luonnehtii valmennusta kokeiluksi, jolla etsitään tehokkainta ja toimivinta mallia. Analyysin aika koittaa niin hankkeessa kuin kaupungilla syksyllä.

Valmennusta saisivat aikuisten lisäksi lapset ja alakouluikäiset, mutta heidän määränsä on vähäinen.

Mitikka arvelee, että perhekeskuksen terveydenhoitajilla on esimerkiksi Neuvokas perhe -mallin avulla keinot tarttua samoihin asioihin kuin hyte-valmentajilla.

Aiemmin fysioterapeuttina työskennellyt Mitikka toteaa, että hän kaivannut vastaavaa koulutusta aikoinaan.

Asiakaslähtöinen koulutus antaa fysioterapeuteille välineitä käsitellä liikunnan ja liikkumattomuuden lisäksi uneen ja ravitsemukseen liittyviä asioita.

– Asiakkaat voivat kysyä hyte-valmennuksen mahdollisuudesta lääkäriltä tai hoitajalta, jos nämä eivät huomaa siitä kertoa, Mitikka huomauttaa.