Raumalla valmistetut jalkineet kelpasivat Harrodsillekin: Jouko Nummela kirjoitti kirjan Satakunnan Kenkätehtaan vaiheista.

Rauma oli sotien jälkeen oikea ”kenkien kaupunki”.

Satakunnan Kenkätehtaan vaiheista kertovan kirjan kirjoittanut Jouko Nummela esittelee tehtaan valmistamaa sota-ajan naistenkenkää, jonka päälliosa on paperikangasta ja pohja puuta. Kopinan vaimentimiksi pohjaan naulattiin nahkatalloja. Kuva: Juha Sinisalo

Rauma oli sotien jälkeen oikea ”kenkien kaupunki”.

Täällä toimi kaikkiaan kuusi jalkineyritystä, joista vanhimmasta, Satakunnan Kenkätehtaasta, Jouko Nummela on nyt julkaissut kirjan Tehdas vuosisadan pyörteissä.

Jalkinetehdas on Nummelalle hyvin tuttu, sillä 1960-luvulla hän työskenteli siellä konttoripäällikkönä. Lisäksi se oli Nummelan perheyritys.

Jouko Nummelan isoisä, suutarimestari Juho Nummela, oli yksi tehtaan perustajista. Muut miehet firman takana olivat suutarimestarit Frans Leino, Herman Salo ja Frans Ojala, jolla oli myös jalkineliike Raumalla.

Osakeyhtiöön halusi mukaan myös nahkatehtailija Fr. Sjöblom, sillä uusi tehdas takasi ostajan Rauman nahkatehtaan tuotteille.

Satakunnan Kenkätehdas Osakeyhtiö perustettiin Raumalle vuonna 1911. Tehdastilat uusi yritys osti Rauman Puuteollisuus Oy:n konkurssipesältä.

Puuteollisuus oli rakennuttamassa tehdaskiinteistöä Tarvonsaaren kentälle, mutta yritys ajautui vararikkoon ennen rakennuksen valmistumista.

Kenkätehdas oli toimintansa alusta asti tärkeä työllistäjä kaupungissa. Sen palkkalistoilla oli yli 70 työntekijää. Tehdas avasi oman jalkinemyymälänkin Isopoikkikadun ja Kuninkaankadun kulmaukseen.

Jouko Nummela harmittelee, ettei sellaisia kenkätehtaan entisiä toimihenkilöitä ole enää elossa, jotka olisivat voineet kertoa tehtaan arjesta.

Onneksi Nummela sai käyttöönsä joitakin päiväkirjoja ja muistelmia, joista yksi on suutari Vilho Valon kirjoittama.”Silloiset työntekijät olivat siinä määrin juopotteluun taipuvaisia, että lähtivät kesken työpäivän juomareissulle, ja kun työ oli sarjatyötä ja mies viereisestä koneesta poissa, ei minunkaan työni sujunut.” Valo muistelee.

Kirjoitelmissaan hän kertoo lähteneensä kotiin, koska tunsi itsensä hyödyttömäksi vieruskaverin ollessa ryyppyreissulla. Tämän seurauksena työnjohtaja tuli läksyttämään Valoa, joka hermostui ja sanoi itsensä irti.

Alan töitä Valo sai sen jälkeen Tampereelta Aaltosen kenkätehtaalta.

Takaisin Raumalle ja Satakunnan Kenkätehtaaseen hän palasi vuonna 1918 keskelle kansalaissodan pyörteitä. Myöhemmin Valo perusti oman jalkineliikkeen Kauppakadun varrelle.

Kansalaissodan aika oli Satakunnan Kenkätehtaalle vaikea. Helmikuussa 1918 joukko Tampereen punakaartilaisia tunkeutui tehtaan varastoon ja anasti sieltä lähes 1 500 paria kenkiä.

Viikkoa myöhemmin punakaartilaiset veivät varastosta yli 2 500 paria kenkiä ja samana päivänä siellä mellasti ja ryöväili vielä turkulaisiakin punakaartilaisia.

Kenkätehtaan vuoden 1918 toimintakertomuksesta selviää, että koska tehtaassa käytettiin amerikkalaisia vuokrakoneita, yhdysvaltalaisfirma määräsi nostamaan tehtaan katolle Yhdysvaltain lipun. Tähtilipun toivottiin karkottavan punaiset tiehensä.

Satakunnan Kenkätehtaan jalkinetoimituksia tarvittiin Suomen itsenäisyystaistelussa. Vuosina 1941–1942 tehdas valmisti valtiolle yhteensä 13 000 paria nahka- ja huopasaappaita.

Siviiliväestön jalkineisiin piti keksiä muita materiaaleja: nahka korvattiin paperikankaalla ja kengänpohjia valmistettiin puusta.Sota-ajan päätyttyä tehdas alkoi saada taas nahkaakin. 1950-luvun alku oli Satakunnan Kenkätehtaalla nahoitettujen huopasappaiden kulta-aikaa.

Jälleenrakennuskaudella kengissä tuli muotiin raakakumi- eli läskipohja. Pohja ei kuitenkaan kestänyt lämpöä eikä muun muassa bensiiniä, joten läskipohjista luovuttiin 1970-luvulla.

Tehtaan perustajäsenen Juho Nummelan kuoltua 1936 tehdasta johtamaan tuli hänen poikansa Jukka Nummela, jonka aikana tehdas suuntautui yhä enemmän muotijalkineisiin.

Tehtaanjohtaja piti päiväkirjaa, josta Jouko Nummela on myös ottanut poimintoja kirjaansa:”Uusia malleja etsittiin ulkomaisista mallilehdistä, ja valmiiksi tehtyjä malleja eli ”pullovereja” ostettiin ulkomaisilta mallitoimistojen edustajilta. Tehtiin myös ulkomaisia mallinhakumatkoja. Monet ovat nekin matkat, joita tehtaamme miehet ovat kulkeneet Tukholman ja Hampurin kenkäkauppojen ikkunoita kuvaamassa.”

1960-luvulla Satakunnan Kenkätehtaan after ski -jalkineita myytiin jopa Lontoon Harrods-tavaratalossa. Liikesuhteita avattiin myös Yhdysvaltoihin.

1970-luvun alussa raumalaistehdas valmisti lähes pelkästään purjehtijankenkää eli ”Sata-Sailoria”. Malli oli hyvin suosittu erityisesti Ruotsissa.Jukka Nummelan jäätyä sairas-eläkkeelle jalkinetehtaan toimitusjohtajaksi tuli hänen poikansa Kari Nummela, Jouko

Nummelan veli. Hänen aikanaan tehdas alkoi käydä kauppaa itärajan taakse.Clearing- eli vastaostokauppaa jatkui aina Neuvostoliiton romahtamiseen 1990 saakka. Siihen mennessä Satakunnan Kenkätehdas oli valmistanut idän markkinoille lähes miljoona paria kenkiä.

Vuonna 1984 Satakunnan Kenkätehdas muutti Metallitielle. Viides miljoonas kenkäpari valmistui tehtaalta 21. lokakuuta 1987. Samana vuonna perustettiin Satakenkä Oy hoitamaan tehtaan myyntiä ja markkinointia.

1990-luvun alussa Suomi ajautui itsenäisyyden ajan pahimpimpaan lamaan, joka pani pisteen myös Satakunan Kenkätehtaan toiminnalle.

Tehdas sinnitteli laman kurimuksessa vuoteen 1992, kunnes se joutui lopettamaan konkurssiin.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut