Kauppahuone Riverissä tänä päivänä asioivat uuden polven raumalaiset tuskin tietävät, että ulkokuoreltaan kaunis ”vanha” liiketalo ei olekaan ihan sitä, miltä se ulospäin näyttää.
Kauppatorin koko pohjoislaidan mittainen rakennuskokonaisuus näyttää siltä, kuin se olisi aina ollut samannäköinen.
Totuus on kuitenkin toinen.
Arkkitehti W.G. Palmqvist suunnitteli 1920-luvun alussa Pohjoismaiselle Yhdyspankille toimitalon Rauman kauppatorin varteen niin kutsutun Bartramin talon viereen.
Palmqvist piirsi alun perin rakennuksen korkeamman keskiosan kylkeen siipiosat molemmin puolin, mutta kokonaisuus rakennettiin kuitenkin ilman länsisiipeä.
Bartramin talo purettiin pankin kyljestä 1930-luvulla. Tilalle pystytettiin aita, jonka toiseen laitaan ilmestyi pieni kioski.Pankkikiinteistö jäi edelleen ilman kokonaisuuden täydentävää toista siipeä.Ekram ”Iku” Fere (ent. Fähredtin) pyöritti sisarustensa kanssa Raumalla menestyvää vaatetusliikettä kahdessa osoitteessa Kuninkaankadulla.
Sisarukset kiinnostuivat pankkikiinteistöstä ja ostivat sen vuonna 1961 Suomen Yhdyspankilta.Feren perheyhtiö vuokrasi entisen pankkisalin Ossian Viljaselle, joka piti siinä kauppahallia joitakin vuosia.
Rakennuksen itäsiipeen siirtyi Feren omistama Jokamies-työhaalarimyymälä. Sen vieressä sijaitsi Sandra ”Santra” Niemisen kangaskauppa.
– Santra piti liikettään vielä yhdeksänkymppisenä, kunnes myi sen tamperelaisille kangasjobbareille, Ekram Feren Kati-sisaren poika Reijo Alanko kertoo.
Jo 1950-luvulla Feren sisarukset olivat ostaneet Riislalta Kuninkaankatu 18:ssa sijaitsevan liikekiinteistön. Siellä myytiin miesten ja naisten vaatteita nimellä Pukinetalo Fere.
Pukinetalon liiketoiminnan kasvaessa Ferelle syntyi tarve siirtyä isompiin toimitiloihin. Sellaisia ryhdyttiin hahmottelemaan Palmqvistin suunnitteleman kiinteistön yhteyteen.
Vanhan Rauman asemakaavamuutokset olivat tapetilla 1960- ja -70-lukujen vaihteessa.Alueen uutta kaavarunkoa suunnittelemaan oli palkattu kaupunginarkkitehti Eero O. Kari, joka myös piirsi ensimmäiset hahmotelmat Feren liikepalatsille.
– Karin nimeä ei näy missään Feren liiketalon virallisissa piirustuksissa. Hän toimi hankkeessa bulvaanina ja ulkoisti varsinaisten rakennuspiirustusten teon toisaalle. Kari jääväsi itse itsensä ulos, sillä arkkitehti, joka suunnittelee asemakaavamuutosta, ei voi samanaikaisesti suunnitella alueelle mitään rakennusta, selvittää rakennuksen vaiheisiin perehtynyt raumalainen arkkitehti Markus Bernoulli.
Feren uutta myymälää ryhdyttiin rakentamaan vuonna 1968. Urakka annettiin raumalaiselle rakennusliike Sulo Valtoselle.
– Muistan, että rakennuksen ulkoverhouksesta tuli julkisuudessa kova polemiikki. Valkoisista klinkkerilaatoista riitti juttua, ja ihmiset ristivät uudisosan ”sokerpalaksi”. Rakennuksen ulkonäöstä kirjoitettiin myös Länsi-Suomessa, kertoo Sulo Valtosen rakennusliikkeessä noihin aikoihin työskennellyt Ahti Rosvall.
Paitsi ulkokuoreltaan, myös sisätilaratkaisuiltaan vuonna 1969 valmistunut vaatemyymälä oli ennennäkemätön.Aikaansa seuraava Ekram Fere halusi, että myymälän toiseen kerrokseen noustaan liukuportailla.
– Iku sanoi, että ihmisen saa vaikeammin kävelemään ylöspäin – alaspäin hän tulee helposti. Siksi yläkerrasta poistuttiin tavallisista portaista, Reijo Alanko nauraa.
Hän tietää, että Feren legendaariset liukuportaat saa pyörimään myös toiseen suuntaan. Sitä toimintoa käytettiin, mikäli kakkoskerroksessa asioi vanhempia tai liikuntarajoitteisia asiakkaita.
– Minäkin olen monet vanhukset auttanut liukuportaista alakertaan, Alanko muistelee.
Pukinetalon liukuportaat olivat 1970-luvulla Raumalla niin suuri nähtävyys, että koululaiset kävivät usein ajelemassa niissä huvikseen.
– Muksut tulivat liikkeeseen koulureput selässä ja kysyivät lupaa päästä liukuportaisiin, ja kyllähän me luvan annoimme, myyjänä liikkeessä työskennellyt Alanko naurahtaa.
Länsi-Suomessa lähes tasan 50 vuotta sitten julkaistusta Feren uudisrakennuspiirroksesta ilmenee, että koko Palmqvistin suunnittelema kiinteistö oli määrä purkaa ja rakentaa torin pohjoislaitaan virtaviivainen moderni liikepalatsi.
– Moni ei tiedäkään, että ”sokerpalan” rakentamista koskevaan poikkeuslupaan sisältyi ehto, jonka mukaan Fere sitoutuu 10 vuoden kuluessa purkamaan koko viereisen rakennuksen, Reijo Alanko selvittää.
Kun kymmenen vuoden aikajakso oli päättymässä, purkamisasia otettiin perheyhtiössä esille.
– Kyllä Iku oli jo päättänyt, ettei taloa pureta. Hän kääntyi silloisen kaupunginjohtaja E.H. Oksasen, asemakaava-arkkitehti Reino Joukamon sekä kaupungin kaavoitusarkkitehtinä tuolloin toimineen Jukka Koivulan puoleen, Alanko kertoo.
Koivula ja Markus Bernoulli ideoivat rakennuksen muutostyön, jonka tavoitteena oli saattaa ”sokerpala” sopimaan paremmin arvokkaaseen Palmqvistin suunnittelemaan kokonaisuuteen.
– Alkuidea oli kyllä täysin Jukan, ja hän teki luonnokset. Minä puolestani toteutin rakennussuunnittelun. Hyvänä kauppamiehenä Iku suostui maksamaan kalliin ulkoasumuutoksen, mikäli hän saisi luvan sijoittaa rakennuksen kellariin myymälätiloja, ja mikäli hän saisi rakennusoikeudet pihavarastolle. Fere sai muutostöiden ansiosta lisätilaa myös jalkakäytävästä, Bernoulli selvittää.
– Oli mukavaa, kun suunnitelmat menivät läpi niin viranomaistaholla kuin perheyhtiössä. Vuonna 1984 valmistuneesta ”kuorrutuksesta” tuli erittäin onnistunut, Jukka Koivula myhäilee.
– Iku teki Raumalle todella hienon urotyön, kun hän rakensi modernin kuution päälle vanhan tyylisen kuoren. Sokerpalasta eivät muistuta enää mitkään muut kuin myymälän liukuportaat. Näin jälkikäteen on kiinnostavaa aprikoida, minkälaiseksi koko Rauman keskusta olisi muotoutunut, mikäli kaikki Eero. O. Karin ja hänen aikalaistensa suunnitelmat olisivat toteutuneet, Alanko pohtii.
Ekram Fere (ent. Fähredtin) loi Raumalle menestyvän vaateliikkeen
Ekram Feren (1931–1992) isä Nuretdin ”Mikko” Fähredtin ja äiti Aliye myivät vaatteita Rauman torilla jo 1920-luvun lopulla.
Ekramin isä menehtyi äkillisesti pojan ollessa nuorukainen. Toimelias nuori mies ilmoitti samantien äidilleen pitävänsä kyllä perheestä huolta, ja lähti polkupyörällä kiertämään ovelta ovelle pari vuotta vanhemman Kati-sisarensa kanssa kaupaten vaatteita ja kankaita raumalaisille.
1940-50-lukujen vaihteessa Feren perheyritys osti liikehuoneiston Kuninkaankatu 18:sta.
Joitakin vuosia jälkeenpäin hankittiin myös Kuninkaankatu 25, ja sinne perustettiin Mikon Asu -niminen vaateliike.
1961 Fere hankki omistukseensa Suomen Yhdyspankin kiinteistön Kauppatorin varrelta.
Pukinetalo Fere muutti uudisrakennukseen torin varrelle 1969.
Fere luopui vaatekaupasta vuonna 2007 keskittyen kiinteistöjen hallintaan ja kehittämiseen. Pukinetalon entisiin tiloihin muutti Kauppahuone Riveri.
Rakennusliike Sulo Valtosen varhaiset vaiheet kiinnostavat
Rakennusliike Sulo Valtosen edeltäjä, 1920-luvulla Raumalla toiminut rakennusliike Tuominen & Valtonen oli monessa rakennushankkeessa mukana Raumalla.
Kustaa Valtosen ja kirkkoherra Oiva Tuomisen Isak-isän perustaman yhtiön vaiheista on kuitenkin olemassa hyvin vähän tietoa.
Feren liikekiinteistönkin urakoitsijana toiminut Sulo Valtonen oli Kustaa Valtosen poika, joka osti Tuominen & Valtonen -firman itselleen sodan jälkeen.
Vuonna 1972 Sulo Valtonen Osakeyhtiöön tuli mukaan Ahti Rosvall, joka toimii nykyään vuokratoimintaa harjoittavan yhtiön toimitusjohtajana.
Äitinsä puolelta Oiva Tuomisen sukuun kuuluva raumalaislähtöinen arkkitehti Tiina Valpola tutkii parhaillaan Tuominen & Valtonen -rakennusliikkeen vaiheita.
Hän on kiitollinen kaikista yhtiön toimintaa ja sen rakentamia kohteita koskevista tiedoista.
Tiina Valpola / puhelin: 040 737 2621
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.