Elokuussa verstaansa ja teoksensa Hangosta Raumalle muuttava Jori-Tapio Kalliola epäili jo Rauman taidemuseon kesänäyttelyn avautuessa, että Orellin puistoon sijoitettu Lintu ja Kala! -veistos saattaa joutua tihutöiden kohteeksi. Näin kävikin. ITE-taiteilijan teos on myös herättänyt poikkeuksellisen vilkasta keskustelua sosiaalisessa mediassa.
Harva teos on saanut aikaan niin suurta hämmennystä ja närkästystä kuin raumalaissyntyisen Jori-Tapio Kalliolan Lintu ja kala! -veistos, josta on pitkin kesää kiihkeästi keskusteltu sosiaalisessa mediassa. Orellin puistoon puun juurelle sijoitettu teos on myös koko kesän ajan ollut toistuvan ilkivallan kohteena.
Viime viikonloppuna tihutyössä mentiin niin pitkälle, että teoksesta revittiin irti osia. Taidemuseo kertoi maanantaina, että puuveistoksen kolme nuolta oli irrotettu ja asetettu nippuun teoksen viereen. Teoksen käsi on vääntynyt ja siivestä lähtenyt palasia. Siivestä osa oli irrotettu jo aiemmin.
– Olemme museolla seuranneet tiiviisti teosta koko kesän. Aiempi ilkivalta on ollut pienempää, veistokselta on hävinnyt kaulakoru ja korvikset ja ja sitä on murrettu pieniä osia. Nuolia on saanut vetää irti voimalla, kommentoi museointendentti Heta Kaisto.
Kalliolan Lintu ja kala!on taidemuseon kesänäyttelyn tilausteos. Se on Vuoden 2021 ITE-taiteilijaksi valitun Kalliolan tunnistettavaa tyyliä: irvokkaan näköinen siivellinen puuveistos, joka on ammuttu alas. Nuolet ovat lävistäneet alastoman veistoksen, joka on sekä mies että nainen.
Taidemuseo halusi Kaiston mukaan sijoittaa teoksen kaupunkitilaan, jossa ITE-taidetta harvoin esitellään.
Heta Kaisto pitää ilkivaltaa poikkeuksellisena.
– Sellaista ei aiemmissa näyttelyissä ole tullut vastaan.
Nyt museo pohtii yhdessä taiteilijan kanssa pitäisikö teos siirtää taidemuseon pihaan. Irti revityt nuolet ovat parhaillaan kunnostettavana.
– Toisaalta oleellinen osa teoksesta jää pois, jos se siirretään.
Poikkeuksellista on Kaiston mukaan myös teoksen ryöpsäyttämä keskustelu sosiaalisessa mediassa – taidemuseoon sen sijaan ei palautetta ole annettu.
– Somekeskustelu on ollut puolesta ja vastaan. On löytynyt niitä, jotka ovat puolustaneet teosta, mutta toiset ovat kokeneet teoksen hirvittävän rumaksi ja vastenmieliseksi, jopa pelottavaksi. Se on selvästi nähty esteettisesti epämiellyttävänä.
Yleisön reagointia osattiin Kaiston mukaan toisaalta odottaa.
– Teos käsittelee suvaitsevaisuutta. Ajattelimme etukäteen sen herättävän tunteita ja jopa houkuttelevan ilkivaltaan.
Ilkivalta harmittaa, mutta keskustelu ei. Kaiston mukaan taiteessa törmäytetään mitä siedetään ja mitä ei.
– Taide antaa terveen pohjan niille pohdinnoille, millaisia ajatuksia meissä teoksesta herää ja miksi.
Museossa tullaan syksyn aikana järjestämään aiheesta myös keskustelutilaisuus.
Taiteilija Jori-Tapio Kalliola ei ole kovin järkyttynyt. Jo kesänäyttelyn avajaisissa hän sanoi olevansa tietoinen siitä, että julkisessa tilassa oleva teos on altis ilkivallalle.
– Toisaalta olen sinut sen kanssa, jos veistokselle tapahtuu jotain. Taide voi myös kuolla ja maatua, hän totesi tuolloin Länsi-Suomen artikkelissa.
Kalliola arvelee myös, että kynnys tihutöille madaltuu, kun kyseessä on "kierrätysmateriaalista tehty puu-ukko".
– Sehän voi monen mielestä näyttää kaatopaikalta tuodulta.
Teoksen ympärillä käyty vilkas keskustelu sen sijaan ilahduttaa taiteilijaa ja antaa uutta potkua työskentelyyn.
– Minähän teen kantaaottavaa taidetta ja pahin mahdollinen vaihtoehto on se, että teos ei aiheuttaisi minkäänlaisia reaktioita. Yllätyin tosin siitä, miten paljon teosta on parjattu ja miten närkästyneitä ihmiset ovat olleet. Olen sitä analysoinutkin. Olisiko syy se, että teos on sijoitettu niin idylliseen ympäristöön? Siitä tulee ehkä jonkunlainen virhe ihmisten harmoniaan, sillä onhan tissejä ja mulkkuja nyt koko maailma täynnä.
Lintu ja Kala! on Kalliolan mukaan kuva siitä, miten yhteiskunta repii alas ja tuomitsee sellaisen, joka ei sovi yleiseen kuvaan.
Kalliolalla on myös iloisia uutisia kaikille hänen taiteestaan pitäville: taiteilija on elokuun aikana siirtämässä verstaansa ja taideteoksensa Hangosta Raumalle.
Sosiaalisessa mediassa hän veistelee tekevänsä "rumahkon ja kantaaottavan taiteen sivistys- ja lähetystyötä" ja pelottelee Rauman suvaitsemattomia kolhiintuneilla puu-ukoillaan, jotka sikiävät kuin kanit.
Kokonaan hän ei ole Raumalle muuttamassa.
– Ajatus on tulla tekemään Raumalle silloin tällöin tiiviitä työskentelyviikkoja, Kalliola kertoo.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.