Kuva: Juha Sinisalo
Piia Leppänen on iloisesti yllättynyt siitä, että osallistuminen Kurvikuningatar-kilpailuun toi ainoastaan positiivista palautetta. Toisinkin olisi Leppäsen mukaan voinut olla, kun "rehevä aikuinen nainen lähtee kilpailemaan". Kilpasiskoilla oli kokemusta tästäkin.
– Minulla oli takana valtavan iso tukiverkosto enkä koko kilpailun aikana saanut yhtään alentavaa tai epäilevää kommenttia. Päinvastoin, palaute oli kannustavaa ja sain viestejä siitä, että vau, olet upea ja rohkea kun osallistut.
Kilpailussa oli muutoinkin hyvä henki eikä siellä Leppäsen mukaan tullut tunnetta, että pitäisi olla enemmän kuin on.
– Meitä kannustettiin olemaan sellaisia kuin olemme.
Kilpailusta jäikin Leppäsen mukaan kuva kehopositiivisena tapahtumana, sillä osanottajat eivät olleet samasta muotista vedettyjä.
– Sillä, minkä muotoinen olet, ei ollut merkitystä, ja mukana kilpailussa oli myös normaalikokoisia naisia, vaikka finaalikolmikko olikin kurvikas.
Kisakokemus oli kokonaisuudessaan ihana.
– Joukkomme ei ollut kovin kilpailuhenkinen ja tämän ikäisenä asioihin ei enää suhtauduta niin vakavasti. Ketään ei sorsittu eikä lähdetty polkemaan, päinvastoin tsemppasimme toisiamme.
Sitä Leppäsen mukaan välillä tarvittiinkin jo osallistujien ikäjakauman takia, sillä esimerkiksi somemarkkinointi ei ollut kaikille tuttua.
– Kilpailussa oli paljon yhteistyökumppaneita, joiden tuotteita esittelimme kukin tavallamme omassa somessamme.
Toista kertaa järjestetty valtakunnallinen Kurvikuningatar-kilpailu oli Leppäselle menestys. Vaikka varsinaisen kisan voittoa ei tullut, Leppänen oli yleisöäänestyksen ykkönen ja hänet kruunattiin ensimmäiseksi perintöprinsessaksi. Yleisöäänestyksen kärjessä hän oli heti kilpailun alkumetreiltä.
– Sain ensimmäisen puolentoista viikon ajan yli 200 annetusta tuhannesta äänestä.
Sinänsä menestys ei ollut yllätys.
– Odotin kyllä pääseväni finaalikolmikkoon, sillä lähdin mukaan täysillä ja kilpailemaan voitosta.
Hakijat karsittiin ensin 50 joukosta kahteenkymmeneen ja lopulta kymmeneen finalistiin. Loppukilpailu käytiin lokakuussa Hämeenlinnassa. Kerta ei ollut ensimmäinen kurvikisassa, sillä Leppänen haki mukaan myös viime vuonna, mutta ei tuolloin yltänyt finaaliin.
Leppäsellä on aiempaa kokemusta Seiskan Miss XL-kilpailuista, johon hän osallistui hieman yli kaksikymppisenä. Kurvikuningattaressa osallistujien ikähaarukka oli 40-60 vuotta. Toisin kuin aiemmissa kilpailuissa, Kurvikuningattaressa ei ole hänen mukaansa kyse suorittamisesta.
– Nyt haettiin esiintymiskykyistä, itsensä kanssa sinut olevaa naista.
Osallistuminen oli nyt toisenlaista kuin nuorempana.
– Olen aina ollut kova jännittämään, mutta aikuistuneena olen saanut varmuutta esiintymiseen.
Hän uskookin, että voisi nyt kilpailumenestyksen rohkaisemana koota itselleen mallikansion.
Mieltymys kauneuskilpailuihin on perua lapsuudesta.
– Kaikki tytöt kai haaveilevat missikisoista ja mulle se ilmeisesti on jäänyt päälle. Nyt olen prinsessa sitten ihan virallisesti, Leppänen hymyilee.
Hän piti myös siitä, että kilpailussa sai olla "mieluummin överi kuin vajari".
– Olen aina ollut kova tyttö laittautumaan.
Kaunistautuminen on Leppäselle tärkeä asia, ja tuo tervetullutta vastapainoa arkityöhön hevostallin pitäjänä. Hänellä on Kaarolla ratsastuskeskus Baldur.
– Olen aina halunnut näyttää naiselliselta. Tykkään siitä, että minulla on vartalo, jota voin näyttää. Tietenkin välillä tuntuu siltä, että parempi olisi laittaa säkki päälle, hän nauraa.
Kauneuskilpailuun osallistuvakaan ei siis aina ole sinut oman kehonsa kanssa.
– Sano yksikin tämän ikäinen nainen, joka väittää olevansa.
Leppänen sanoo ottaneensa ohjenuorakseen sen, että pitää käyttää hyväkseen niitä avuja mitä on annettu.
– Ja jos ei ole tyytyväinen johonkin, jättää sen huomioimatta.
Pääasia hänen mukaansa on olla aito.
– Itseään ei pidä muuttaa tai varsinkaan pienentää, jotta olisi helpommin muiden hyväksyttävissä.
Naiseus on Leppäselle ulkomuotoa enemmän sisäinen tunne, joka voi olla vahva ja itsenäinen, mutta myös herkkä ja tunteellinen.
– Ei kuitenkaan alistuva ja avuton, hän korostaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.