Monet muistavat lapsuudestaan huopikkaat, jotka olivat – ja ovat edelleen mitä parhaimmat jalkineet pakkaspäivinä. Lauantaina Rauman torilla kokoontui naisia, joille huopatossut ovat tuttuja jo nuoruusvuosista. Tällä kertaa heillä oli jalassaan itse tekemänsä huopikkaat.
Opettaja Terhi Laitilan vetämällä kansalaisopiston huopikaskurssilla valmistuneet jalkineet ovat kaikki uniikkeja taideteoksia, joihin on neulahuovutettu erilaisia kuvioita.
– Tämä on ensimmäinen kerta, kun ulkoilutamme näitä. Suurin osa valmistui jo pari vuotta sitten, mutta koska viime talvi oli mitä oli, emme ole aikaisemmin päässeet testaamaan huopikkaita yhdessä, Seija Paavola selvittää.
Huopikkaiden lisäksi naisten tori-lookiin kuului myös muita huovutettuja asusteita, kuten laukkuja, huiveja ja käsineitä.
Erityisen ihastelun kohteena oli Sohvi Vaikkisen neulahuovuttamalla koristelema villakangastakki.
Lämpimissä asusteissaan hyistä viimaa uhmanneet naiset olivat yhtä mieltä siitä, että huopikkaiden valmistus on yllättävän työlästä puuhaa.
– Jääkarhu-esihuopaan leikataan ensin kaavat, joiden saumat ommellaan käsin. Sen jälkeen huovan pinta karstataan rikki ja mikäli siihen halutaan jotain muuta väriä ja kuvioita, niin se tehdään neulahuovutuksella, Iina Salminen kertoo.
– Sitten päästään tositoimiin eli märkähuovutukseen, jossa kuumaa vettä ja saippuaa apuna käyttäen huopaa runtataan ja rutistetaan, Paavola jatkaa.
– Huopa pitää saada kutistumaan ainakin noin 30 prosenttia. Sen jälkeen sitä aletaan hakata puupalikalla jalkineen näköiseksi joko lestin tai oman jalan päällä, Nina Paaso lisää.
Paavola myöntää, että märkähuovutuksen puolivälissä iski epätoivo.
– Siinä vaiheessa, kun hiki hatussa työstimme huopikasaihioitamme, päätimme, että jos ne joskus valmistuvat, niin niitä mennään porukalla näyttämään torille. Ja täällä sitä nyt ollaan!
Huopikkaiden valmistamisen loppumetreillä on vielä yksi kimurantti työvaihe: märkähuovutusta varten nurinpäin käännetty huopikas pitää saada vielä oikein päin.
– En olisi itse selvinnyt siitä ilman loistavan opettajamme Terhin apua, Paavola myöntää.
Loppujen lopuksi huopikkaiden valmistaminen oli naisten mielestä kuitenkin hyvin palkitsevaa, ja hankalat työvaiheet unohtuivat nopeasti. Siksi moni kurssilaisista onkin jo suunnitellut uusia huopikkaita.
– Nämä ovat maailman parhaimmat pakkasjalkineet! Olen tehnyt huopatossut myös sisäkäyttöön, ja ne ovatkin olleet jalassani kesät talvet, Iina Salminen kertoo hymyillen.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.