Kaupunkilehden uusi siivekäs ystävä Kwaakku on niin kutsuttu ”vanha sielu”, joka ottaa mielellään kantaa tämän päivän tapahtumiin. Akateemisen uransa päätettyään se on ryhtynyt koloneuvokseksi.
– Kwaakku keksii asioille uusia merkityksiä ja tekee asioita nurinpäin. Hän on hyväntahtoinen, luova, hullunkurinen, herkkä ja empaattinen, kuvailee luomaansa sarjakuvahahmoa Hannele Rekola.
– Olen kyllä aina pitänyt variksesta, se on sellainen selkeä ja graafinen lintu.
Raumalaisen lukijat saavat tutustua Kwaakun ajatuksiin kaupunkilehden seuraavissa numeroissa.
Lintuperspektiivistä asioita tarkasteleva Kwaakku-sarjakuva ei varsinaisesti ole raumalainen, mutta se putkahti ilmoille juuri täällä.
Hannele Rekola on Rauman flikoi, kolmannessa polvessa. Nykyään hän asuu Järvenpäässä, mutta mökkeilee ahkerasti vanhassa kotikaupungissaan.
– Ensimmäiset Kwaakku-kuvat syntyivät nimenomaan Rauman mökillä ollessani vuorotteluvapaalla 2015. Luonto, rauha ja hiljaisuus antoivat tilaa luovuudelle.
Piirtäminen jatkui Järvenpäässä.
Rekolalla on taustalla vuosien piirustus- ja keramiikkaharrastus Järvenpään kansalaisopistossa. Meilahden patologian yksikössä laboratorionhoitajana työskentelevä Rekola tunnetaan myös työyhteisössään työpaikkaa kuvittavien korttien tekijänä.
Viime keväänä hänet hyväksyttiin Järvenpään Taideseuran jäseneksi. Rekolalla on myös taideterapeutin koulutus vuodelta 2012.
Kwaakun hän piirtää erilaisiin tilanteisiin. Se tekee ja seuraa pieniä, arkisia asioita, mutta käy myös halaamassa puita ja haluaisi olla merikotka.
Hölmökin se on, leikkaa välillä omaa oksaansa. Mutta toteaa viisaasti, että on tultava omaksi itsekseen, ei keneksikään toiseksi.
– Näennäisen yksinkertaisten asioiden takana on usein jotain syvempää. Kwaakku on alter egoni, jolla otan etäisyyttä omaan elämääni. Jotkut kuvat ovat takaumia elämästäni.
Strippi, jossa Kwaakku istuu lehmuksen alla, inspiraation lähteenä oli kuvataiteilija Jaakko Niemelän Itkevä puu, installaatio merimuseon pihassa muutama vuosi sitten. Kuvassa puu itkee Kwaakun puolesta, sillä oikeasti linnulla ei ole kunnollista syytä itkuun, ”on vain kauniit ja rumat muistot, jotka vievät häntä ylös ja alas, kuljettavat väsyksiin mukulakivikatuja.”
– Kaikissa kuvissa tarina on tärkeä. Osa on yksittäisiä kuvia, osa sarjakuvia.
Tarinat syntyvät Rekolan mukaan intuitiolla ja usein hyvin nopeasti.
Yksi asia on varma: Kwaakun seikkailut päättyvät aina lohdullisesti.
– Olen mielestäni ammattini ja taideterapian opintojen kautta saanut syvyyttä ja herkkyyttä, joka näkyy ajattelussani ja suhtautumisessa elämään. Tämän uskon näkyvän myös Kwaakun persoonassa ja ajatuksissa.
Kwaakku on kulkenut Rekolan matkassa viisi vuotta. Välillä into sarjakuvahahmoon on hiipunut.
– Välillä Kwaakku kyllästyy minuun ja minä häneen, mutta sehän on vain elämää.
Tähän saakka Kwaakku on ollut vain harvojen ilona, mutta nyt Rekola toivoo sille näkyvyyttä. Instagramissa se jo on. Rekola tarjosi sarjakuvaansa myös turkulaiselle Sammakko-kustantamolle, mutta tällä kertaa ei tärpännyt.
Sparraajana on ollut sanamaija Heli Laaksonen, jolle Rekola esitteli piirroksiaan kun Laaksosella oli taidenäyttely taiteilijakoti Erkkolassa keväällä 2019.
– Heli oli hyvin kannustava ja suostui suosittelijakseni.
Näennäisen yksinkertaisten asioiden takana on usein jotain syvempää. Kwaakku on alter egoni, jolla otan etäisyyttä omaan elämääni.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.