Saarnijärven lintukeidas Rauman Lapissa heräilee kevääseen

Tukkasotka on niitä harvoja lajeja, jotka ovat levinneet pohjoisesta etelän ravinteisille järville ja rannikon mataliin lahtiin. Kuva: Jarmo Vacklin

Talvet ovat hiljalleen lyhentyneet ja lauhtuneet 1980-luvulta lähtien. Vesilintujen muuttokin alkaa entistä aikaisemmin merien ollessa sulia.

Muun muassa ensimmäisiä laulujoutsenia, telkkiä ja isokoskeloita saapuu eteläiselle rannikolle jo helmikuun puolivälissä.

Vesilinnut pääsevät näin aloittamaan myös pesinnän aikaisemmin ja varaamaan parhaat pesäpaikat.

Yksi jokaisen lintuveden peruslajeista on sinisorsa, joka pesii myös Rauman Lapissa sijaitsevalla Saarnijärvellä.

Sinisorsat ovat talvehtineet Suomessa jo pitkään, riippuen talvisista oloista. Muun muassa Tornion- ja Kemin tienoilta on talvihavaintoja jo 1950- ja 1960-luvuilta.

Vaikka sinisorsa on kaupungistunut, suurin osa talvehtivista sinisorsista pesii erämaisilla takamailla.

Järviruoko ja muut vesikasvit antavat suojaa vesilinnuille. Järviruokoa ja sen juuria on käytetty muun muassa rehuna ja leipäjauhojen jatkeena. Kuva: Jarmo Vacklin

Suomen järvet ovat enimmäkseen matalia, näin myös Saarnijärvi. Kuitenkin niin sanotut varsinaiset lintujärvet ovat lähes poikkeuksetta ihmisen aikaansaamia.

Suomessa on aikoinaan harrastettu järvien kuivattamista ja näin on koitettu saada lisää uutta peltoalaa. Aika usein nämä vesienlaskut ovat epäonnistuneet ja seurauksena on syntynyt kosteikko, joka ei ole pelto eikä järvi.

Yksi tällainen epäonnistunut järvenlasku on Viitasaaren Heinä-Suvanto. Entisen järven paikalla on hieno lintukosteikko, jossa on kaksi lintutornia. Alueen lajeista voisi muun muassa mainita kalasääksen ja suopöllön.

Saarnijärvi on myös syntynyt vedenlaskun seurauksena. Saarnijärven ongelmana on muun muassa lähes kauttaaltaan sitä ympäröivät pellot, jotka rehevöittävät matalaa järveä. Myös Lapinjoki tuo tullessaan, varsinkin tulva-aikana, mutaa ja savea.

Monia lintuvesiä koetetaan hoitaa muun muassa niittämällä ja ruoppaamalla.

Lintujärvien tapaan myös Saarnijärven rantoja reunustavat ruovikot. Ne ovat tärkeitä pesintä- ja turvapaikkoja monille lintulajeille.

Saarnijärvellä pesivä silkkiuikku tekee kelluvan pesänsä liki parimetristen ruovikoiden suojiin. Pesältä poistuessaan silkkiuikku peittelee munansa kortteen pätkillä ja vesisammalilla.

Sinisorsa taas peittää munansa pesän pohjalla olevilla untuvilla ja höyhenillä. Untuvaa sinisorsa nyppii rinnastaan.

Rantaluhdalla kasvaa koivua, joka jää varsin kitukasvuiseksi märässä maassa. Kuva: Jarmo Vacklin

Koska lintujärvet ovat syntyneet enimmäkseen ihmisen toimien seurauksena, ei monia pelkästään ruovikoissa pesiviä lajeja ollut Suomessa aikaisemmin.

Järvien rehevöitymisen seurauksena maahan ovat saapuneet muun muassa sellaiset lajit, kuten ruskosuohaukka, nokikana, naurulokki, mustakurkku-uikku, rytikerttunen, ruokokerttunen ja rastaskerttunen.

Viime vuosina ovat myös monet haikaralajit runsastuneet Suomessa.

Saarnijärvi sijaitsee aivan Lapin taajaman länsipuolella. Alueelle olisi hyvä saada lintutorni, nyt lintuja joutuu seurailemaan rannoilta. Varsinkin muuttoaikaan järvellä voi havainnoida monia pohjoiseen muuttavia lajeja, kuten mustalintuja ja uiveloita.

Saarnijärvi sijaitsee niin lähellä rannikkoa, että monien lintulajien päämuuttoreitti kulkee alueen kautta.

Auton voi jättää vaikka Sammallahden muinaishauta-alueen parkkipaikalle, joka sijaitsee Saarnijärven pohjoispuolella.
Parkkipaikalta on rantaan vain muutamia kymmeniä metrejä. Kiikari on oiva apuväline laajahkolla järvellä.