– Olin aina ihaillut keramiikkaesineitä, joita nuorempana sain paljon lahjaksikin. Silloin Arabian astiat oli kova juttu, ja kaikki keräilivät niitä. Halusin oppia tekemään omia keramiikkaesineitä ja siksi ilmoittauduin Kerttu Horilan vetämälle kansalaisopiston keramiikkakurssille. Siitä taitaa olla jo yli 35 vuotta, Rauman kansalaisopiston keramiikan opettaja Leena Rantama-Palviainen muistelee hymyillen.
Koska hän ei ollut aikaisemmin työstänyt savea, Horilan kurssilla lähdettiin täysin ”puhtaalta pöydältä” ja opeteltiin ensin perustekniikoita.
– Samoin toimin omien kurssilaisteni kanssa vielä tänäkin päivänä. Kun perustekniikat ovat hallussa, voi ruveta tekemään mitä vain.
Rantama-Palviaisen kursseilla keskitytään pelkästään korkeapolttoisesta savesta käsin rakentamiseen. Dreijauskurssit ovat erikseen.
Pari vuotta Rantama-Palviainen oli Horilan opissa, sen jälkeen opettaja vaihtui, ja tilalle tuli Else Joutsi.
– Keramiikka ei ollut tuohon aikaan niin suosittua kuin nyt. Aloittaessani kansalaisopistossa ei ollut kuin kaksi ryhmää: alkeis- ja jatkoryhmät.
Kun Rantama-Palviainen oli muutaman vuoden harrastanut keramiikkaa, Else Joutsi pyysi häntä alkeisryhmän opettajaksi.
– Olin silloin jo Keramoksessa, joka on raumalaisten harrastajakeraamikkojen oma taideyhdistys. Jossain vaiheessa hankin oman polttouunin, joka sijoitettiin kotimme yhteydessä olevaan työhuoneeseeni.
1990-luvun puolivälissä keramiikka alkoi kiinnostaa ihmisiä enemmän, ja kansalaisopiston opinto-ohjelmaan tuli joka vuosi lisää keramiikkakursseja.
– Minulla oli parhaimmillaan yli 10 kurssia viikossa. Opetin myös Eurajoella ja Lapissa. Nyt minulla on seitsemän kurssia, minkä lisäksi vedän erilaisia lyhytkursseja, kuten rakukeramiikka sekä keramiikkaa lapselle ja aikuiselle -ryhmiä.
Rantama-Palviainen nauttii työstään kansalaisopistossa. Hänen mukaansa keramiikkaryhmissä on ”erinomaisen hyvä henki”, ja niissä kuplii luomisen ilo.
Ryhmissä on solmittu myös useita pitkäaikaisia ystävyyssuhteita.
– Minulla on ihana työ ja ihanat, taitavat oppilaat, joista muutamat ovat olleet kurssillani vuosikausia. Työ antaa minulle valtavasti. Innostun aina, kun näen toisten tekemiä töitä, ja viikonloppuisinkin minulla on usein tapana käydä avaamassa uuneja ja katsoa, mitä tuli, hän nauraa.
Saven työstäminen on Rantama-Palviaisen mukaan äärimmäisen terapeuttista, ja savi itsessään tuntuu käsissä ”ihanalta”.Se on myös monipuolinen materiaali, joka taipuu melkein mihin tahansa.
– Pidän koko keramiikkaharrastuksessa sen yllätyksellisyydestä, joka säilyy aina siihen asti, kunnes uuni avataan. Koskaan ei tiedä, mitä sieltä ulos tulee; miten värit ovat muuttuneet, ovatko teokset pysyneet ehjinä? Savi kun ehtii näyttää esineen valmistumisprosessin aikana todellisen luontonsa, Rantama-Palviainen kuvailee.
Poltossa rikki menneistä esineistä osa voidaan hänen mukaansa pelastaa.
Erityisesti koriste-esineet voivat mielikuvitusta käyttäen saadakin ihan uudenlaisen muodon, kun rikki mennyttä kohtaa korostetaan sen sijaan, että sitä yritettäisiin peittää.
– Tämä harrastus kasvattaa myös luonnetta: uunista voi tulla ulos jotain ihan muuta kuin mitä olit suunnitellut, se voi olla jopa hienompaa!
Leena Rantama-Palviainen ei anna oppilailleen valmiita ideoita. Hänen mukaansa suurin osa kyllä tietää, mitä tehdä. Opettajan tehtävänä on auttaa oppilasta pääsemään haluttuun lopputulokseen.
– Tietysti seuraan, mitä keramiikan rintamalla tapahtuu. Katselen muitten töitä sekä selaan keramiikkalehtiä ja -kirjoja. Keramiikka on nyt nosteessa ja sitä näkee tällä hetkellä enemmän kuin ennen.
Omia töitä Rantama-Palviainen ei ole viime vuosina juuri ehtinyt tehdä. Tallessa on kuitenkin suuri määrä vuosikymmenten saatossa valmistuneita maljakoita, kulhoja, ruukkuja, reliefejä ja pienoisveistoksia.
– Ideoita uusiksi töiksikin jo on, mutten kerro minkälaisia, hän toteaa salaperäisesti.
Miten minusta tuli kansalaisopiston ope -sarjassa esittelemme eri alojen harrastajia, jotka ovat päätyneet opettajaksi Rauman kansalaisopistoon.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.