Rauman vanhin, samassa talossa yhtäjaksoisesti toiminut vaatekauppa on Syväraumankadun varrella sijaitseva Tekstiili Lahtinen. Yrityksen perusti vuonna 1956 Marjatta Lahtinen. Hänen jälkeensä liikettä on pitänyt Kaarina Kaseva.
– Minä olen ollut täällä tiskin takana yli 30 vuotta. Liikkeen hyvä maine on kiirinyt kauas, ja aikuisten naisten vaatteita tullaan hakemaan Rauman ulkopuoleltakin, kertoo Kaseva, joka on juuri purkanut uuden lähetyksen laamapaitoja sekä lahkeellisia alushousuja.
– Olemme ainoa kauppa, josta myös tällaisia vaatteita voi vielä ostaa. Niille on muuten jatkuvasti kysyntää. Valitettavasti minulla ikä jo alkaa painaa, ja olenkin etsinyt toiminnalle jatkajaa. Tässä olisi hyvä kauppa tarjolla, jos joku innostuisi tarttumaan toimeen. Liikkeellä on laaja vakituinen asiakaskunta, Kaseva huomauttaa.
Silkkisukkien silmukointia
Ensimmäiset erikoisliikkeet ilmestyivät Raumalle sotien jälkeen, 1940-luvun lopulla. Rouva Sylvi Rönnblad , os. Yli-Eskola perusti vuonna -49 tyttönimeään kantavan alusvaateliikkeen Kauppakadun varteen, Ajangon taloon, nykyisen Marimekon paikalle.
– Äitini piti asiakaskortistoa, johon merkittiin asiakkaan mitat ja liivien koko.Siihen aikaan liikkeeseen tuotiin myös silkkisukkia silmukoitavaksi, sillä sukkiin ilmestyneet silmäpaot korjattiin käsityönä, kertoo Sylvin tytär Iiris Rönnblad.
Myös Fere aloitti vaatekaupan vuonna 1949, nykyisen Pentik-liikkeen paikalla Kuninkaankadulla. Ferellä oli lisäksi 60- ja 70 -luvuilla Mikon Asu -miestenvaateliike, joka sijaitsi samalla kadulla, nykyisen Taikatassu-lemmikkieläinkaupan talossa.
Torin varteen, vanhaan Yhdyspankki-kiinteistöön Fere muutti vuonna 1969. Fere oli rakennuttanut siihen modernin laajennusosan, joka raumalaisten suussa sai lempinimen ”sokerpala”. Upouudessa suurmyymälässä oli lisäksi jotain aivan ihmeellistä: liukuportaat!
Klinkkerilaatalla päällystetyn kuutiomaisen rakennuksen ei kuitenkaan lopulta katsottu sopivan Vanhan Rauman imagoon, joten Feren perheyritys teki kulttuuriteon ja muutti 80-luvun alussa myymälän ulkokuoren vastaamaan paremmin vanhaa rakennustyyliä. Maineikas Fere siirtyi kokonaan pois Raumalta Helsinkiin 2000-luvun alkuvuosina.
Porttikielto asiakkaalle
Toivo ”Topi” Osmonen perusti miestenvaatteita myyvän Kalatorin Pukimon 1940-luvun lopulla. Liike toimi Kalatorin varrella vuoteen 1956, minkä jälkeen se muutti Kauppakatu 17:ään. Toimintaan astuivat mukaan myös Osmosen lapset. Myöhemmin, 60-luvun alussa Pukimo Osmoseksi nimensä vaihtanut kauppa siirtyi Pohjolan liiketaloon, jossa se toimi vuoteen 1979 saakka. Kauppias Topi Osmonen oli legenda jo eläessään ja hänestä kerrotaan hauskoja juttuja vieläkin. Pukimossa pitkään työskennellyt Topin poika, Lasse Osmonen kertoo erään tapauksen:
– Meillä oli kauluspaitoja tarjouksessa. Yksi mies oli ostanut vihreän paidan, josta hänen vaimonsa ei kuitenkaan pitänyt. Mies tuli pakkauksesta irrotetun paidan kanssa liikkeeseen ja toivoi voivansa vaihtaa sen eri väriseksi. ”Juu, kyllä se sopii, mutta ensin menette kotiinne ja taittelette paidan takaisin pakkaukseensa, ihan niin kuin se olikin, neuloineen päivineen. Sitten voitte palauttaa sen tänne.” Topi sanoi. Mies hermostui, heitti paidan koriin ja nappasi pakkauksessa olevan keltaisen paidan kainaloonsa sekä ilmoitti, ettei enää ikinä tule asioimaan tähän kauppaan. Topi vastasi siihen tylysti: ”Ette tulekaan, sillä teillä on nyt porttikielto”.
Nuorisomuotia ja farkkuhysteriaa
Porilaiskaksikon vuonna 1968 Kuninkaankadulla avaama Valintapuku muutti nimensä pian Carissaksi. Liikkeen siirryttyä nykyiseen paikkaansa, vuonna 1970, pestautui kaupan myyjäksi nuori raumalaisnainen, Titta Laine , jolle muoti on ollut intohimona pikkutytöstä lähtien.
– Se taisi olla vuosi 1965, kun nykyisen RAY:n tiloissa, Raumalainen-vaatemyymälässä, järjestettiin Rauman ensimmäinen todella kattava muotinäytös. Mannekiinit esittelivät kaupan näyteikkunassa op-muotia, joka oli huippusuosittua. Kävin silloin Tarvonsaaren koulua ja muistan, miten tyttöjen kanssa lintsasimme koulusta ja menimme katsomaan näytöstä. Siellä esiintyi myös Irwin. Jälki-istuntoa meille siitä sitten rapsahti, nauraa Titta Laine.
1970-luku oli leveälahkeisten housujen, tunikoiden, tiukkojen resoripaitojen sekä liuku- ja batiikkivärjäysten aikaa. Farkkubuumi rantautui Raumalle 1970-luvun puolivälissä ja silloin Carissan 45 neliön liiketila muuntui saluunatyyppiseksi myymäläksi.
– Jostain omistajakaksikko oli löytänyt ladon ovet, jotka asennettiin liikkeeseen. Parin vuoden kuluttua ne sitten purettiin taas pois, Laine muistelee.
Carissan osti vuonna 1981 Eevi Raiskio , joka myi liiketoiminnan Laineelle vuonna 1986. Samalla liikkeen nimi vaihtui Candidaksi.
Farkkumuodin aallonharjalla surffaili myös Helge Suominen , joka avasi Deuces-liikkeen linja-autoasemalla vuonna -74. Sieltä farkkukauppa siirtyi Kuninkaankadulle, jossa Deuces ehti toimia parissakin eri liikehuoneistossa.
– 1980-luvun alussa ostimme Kuninkaankadun talon, jossa viimeksi on toiminut taulu- ja kehysliike. Noihin aikoihin me valmistimme eri kaupunkien farkkukauppiaiden kanssa kimpassa vaatteita Hollywood-merkillä. Tyttäriemme ottaessa vetovastuun toiminnasta vaihdoimme yhtiömuotoa, ja samalla liikkeen nimi muuttui Jeans Store Hollywoodiksi, kertoo Suominen. Nykyisen Hollywoodin liiketilan perheyhtiö osti vuonna 2002.
Urheiluvaatteet tulivat katukuvaan
Raumalla 70-luvun lopulta saakka urheiluvaatteiden parissa työskennellyt, nykyinen Sport Asun yrittäjä Reijo Vene perusti Seminaarinkadun varteen 1985 Westlook-liikkeen, joka myi niihin aikoihin vasta markkinoille tulleita sporttivaatteita. Aiemmin tällaisia vaatteita oli käytetty vain urheillessa mutta yhtäkkiä niiden myynti lisääntyi räjähdysmäisesti.
– Jo seuraavana vuonna muutimme isompiin tiloihin Kauppakadulle, Osuuspankin taloon, jossa vuonna 1988 ryhdyimme yhtiökumppanini kanssa pyörittämään Kesport-myymälää. Westlook jäi farkkuliikkeen tyyliseksi kaupaksi. Siellä toimi myyjänä nykyinen Storen omistaja Niina Tapala , joka osti Westlookin liiketoiminnan vuonna 1992 silloisen miehensä, Manu Aadelin kanssa, kertoo Reijo Vene.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.