Vuonna 1921 Suomen Kuvalehti kirjoitti maamme orkesteritilanteen erikoisuudesta: Suomessa toimi tuolloin vakinaisesti vain kolme sinfoniaorkesteria. Nämä sijaitsivat Helsingissä, Turussa ja – Raumalla.
Rauman Soitannollisen Seuran Orkesterin oli perustanut lehtori Aksel Törnudd vuonna 1915. Törnudd toimi kapellimestarina vuoteen 1919 asti, jonka jälkeen hän siirtyi Helsinkiin kouluylihallituksen jäseneksi. 1920-luvun alussa orkesteri oli laajentunut 30-henkiseksi sinfoniaorkesteriksi ja sitä johti lehtori Martti Hela.
Soitannollinen Seura oli perustettu jo 1897 pitämään yllä ja kehittämään kaupunkilaisten soitannollisia harrastuksia. Kaupungin tukema torvisoittokunta oli kehittynyt erittäin taitavaksi ryhmäksi, mutta Törnudd halusi sekä omaksi ilokseen että yleisön kasvatukseksi ryhtyä esittämään herkempää ja sävykkäämpää musiikkia.
Hän saikin koottua raumalaiset musiikinharrastajat yhteen, ja näin kaupungin oma pieni sinfoniaorkesteri sai alkunsa. Kun ennen Törnuddin aikaa Raumalla kuultiin hyvin harvoin konsertteja, niin uusi orkesteri antoi kolmen vuoden aikana ainakin 16 omaa konserttia ja toimi avustajana useissa muissa tilaisuuksissa.
Orkesteri piti ensikonserttinsa 27.2.1916, ja Länsi-Suomen sivuilta löytyi kaksi päivää myöhemmin pitkä ja ylistävä kirjoitus tilaisuudesta otsikolla: Merkkitapaus Rauman musiikkielämässä. Seuraavien vuosien kuluessa kaikki orkesterin konsertit saivat kehuvia arvioita huipentuen Törnuddin jäähyväiskonserttiin 30.1.1919.Syyskuussa 1920 orkesteri teki ensimmäisen pienimuotoisen kiertueensa esiintyessään Raumalla, Kokemäen Teljässä ja Kiukaisissa.
Helmikuussa 1921 Raumalla järjestettiin suuret juhlat Turun Suomalaisen Yliopistoseuran tukemiseksi. Helsingistä saapui paikalle paljon yliopiston ja musiikkialan väkeä ihailemaan raumalaisten taiteellisia pyrkimyksiä ja hienoja saavutuksia. Tilaisuus ja orkesteri saivat valtakunnallisesti positiivista huomiota, kun muun muassa Turun Sanomat ja Aamulehti julkaisivat laajat artikkelit juhliin liittyen.
Toiminta jatkui aktiivisena pitkin 1920-lukua uuden kapellimestari M. V. Littosen johdolla. Littonen toimi tehtävässään syksystä 1922 kevääseen 1926, jolloin hän muutti paikkakunnalta.
Syyskuussa 1926 orkesteria kohtasi varsinainen taiteellinen onnenpotku kun se sai kapellimestarikseen Eero Kososen. Kosonen loi myöhemmin merkittävän uran Tampereen kaupunginorkesterin pitkäaikaisena kapellimestarina. Kosonen paitsi johti orkesteria, toimi myös pianistina useiden taiteilijoiden konserteissa, näistä mainittakoon vaikkapa laulajatar Aulikki Rautavaara.
Ensimmäinen Kososen johtama konsertti pidettiin lokakuussa 1926. Länsi-Suomessa mainittiin 26.10. orkesterin koko kokoonpano: 1. viulu: V. Pänkäläinen, A. Rajahalme, Uuno Keto, T. Fingerroos, B. Lundin, E. Rauhamaa ja 2. viulu: Astrid Järn, Inkeri Grönroos, Arthur Häggqvist. Alttoviulu: E. Stenholm, Sello: Reino Lindegren (Luovila) ja E. Lundin, basso: O. Soini, huilu: Eero Lindegren (Luovila), E. Fältmars, klarinetti: J. Kivenheimo, V. Virtanen, H. Jäntti,fagotti: V. Kanerva.Corno: Y. Länden, K. Kulmala.Trumpetti: M. Karsten, O. Uponen, lyömäsoittimet: K. Kuusela ja piano: Harri Ruuth.Kososen kausi Raumalla jäi lyhyeksi – läksiäisjuhlia vietettiin jo 31.5.1927 Poroholmassa. Vaikka Kosonen toimi
Soitannollisen Seuran Orkesterin kapellimestarina vain yhden toimintavuoden ajan, oli se kuitenkin todennäköisesti orkesterin taiteellisesti korkeatasoisinta aikaa.
Kevään aikana ehdittiin harjoitella Beethovenin ensimmäistä sinfoniaa säveltäjän kuoleman 100-vuotismuistokonserttia varten, mutta tämä tilaisuus siirrettiin syksyyn.
Syksyllä 1927 sinfoniaorkesterin toiminta Kososen lähdön myötä kuihtui kokonaan, eikä tämä muistokonserttikaan koskaan toteutunut.
Olli-Pekka Tuomisalo
Kirjoittaja on musiikin tohtori ja saksofonitaiteilija, jonka sukujuuret ovat Raumalta. Hänen isoisänsä isä Arthur Häggqvist soitti viulua ja alttoviulua Rauman Soitannollisen Seuran Orkesterissa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.