Suomessa eletään marraskuussa ennätyslämpimässä säässä, mutta jossain päin maailmaa on jo kylmä. Siperian Jakutiassa elohopea on laskenut vajaaseen 20 asteeseen. Se on silti vähän verrattuna sydäntalven lukemiin, jolloin pakkasta saattaa olla yli 50 astetta. Juuri kuivaa, purevaa pakkasta toimittaja Jussi Konttinen on jäänyt Siperiasta kaipaamaan: nipistelyä kasvoilla ja pakkaspäivän häikäisevän kirkasta aurinkoa.
– Etenkin tänä vuonna kun talvea ei ollut Suomessa ollenkaan.
Helsingin Sanomien toimittaja vietti perheensä kanssa vuoden Jakutian tasavallassa, 800 asukkaan pikkukylässä, 2016–2017 ja uudelleen talven 2018. Kokemuksista syntyi kirja Siperia – suomalaisen perheen ihmeellinen vuosi ikiroudan maassa (2019).
Jakutiaa Siperiammaksi ihminen ei oikeastaan pääse: Intian kokoinen alue on ilmastoltaan kylmin asuttu paikka maailmassa. Kovilla pakkasilla autoja pitää käyttää kahden tunnin välein, maaseudulla ei ole juoksevaa vettä – käyttövesi sulatetaan jäälohkareista – ja tarpeilla käydään pihan perällä olevassa ulkohuussissa.
Samalla se on karuudessaan kiehtova. Kirjassaan Konttinen kuvailee sitä ”ylimaallisen kauniiksi, paksun jään, pakkasudun ja kirkkaan valon maaksi”, loputtomien erämaiden ja tiettömyyden seuduksi.
Siperian kokemuksistaan Konttinen kertoo yleisölle perjantaina Raumalla. Vuosi oli täynnä seikkailuja – kirjassakin on yli 400 sivua – joita hänen mukaansa riittää muisteltavaksi loppuelämän ajaksi.
– Kylmä reissu, joka opetti monenlaisia asioita, kuten sen, että luonnon äärellä omaan elämäänsä voi vaikuttaa vain rajallisesti.
Kun auto sammuu pakkaseen tai ihminen sairastuu verenmyrkytykseen pienessä siperialaiskylässä, ainoa mihin voi turvautua, on Konttisen mukaan toisen ihmisen apu.
– Keskinäisen avun merkitys ymmärretään yhä syrjäseuduilla.
Konttisen voi kai sanoa tunteneen salaperäistä vetoa Siperiaan koko ikänsä. Hänen isoäitinsä oli venäläinen, ja asunut lapsuudessaan jonkin aikaan Irkutskissa. Sinne Konttinenkin lähti parikymppisenä opiskelemaan venäjää. Siperia ei myöhemminkään jättänyt rauhaan, ja lopulta toimittaja päätyi viemään sinne koko perheensä.
Vuoden 2018 jälkeen hän ei ole alueella käynyt, mutta seuraa tiiviisti Siperian tapahtumia uutisista ja sosiaalisesta mediasta. Korona on aihe, josta Jakutiassakin puhutaan.
– Siellä on ollut oma lockdowninsa, ihmiset ovat jääneet ilman työtä ja rahaa, mutta toisin kuin täällä, mitään turvaverkostoa ei ole.
Ilmastonmuutos näkyy Siperiassakin, talvet eivät ole niin kylmiä kuin ennen.
– Jos pakkasta ennen oli talven alkaessa ehkä 30–40 asetta, nyt 20. Myös eläimistö ja kasvillisuus ovat muutoksessa. Jakutiassa on jo punkkeja ja kyitä ja Pohjoisella jäämeren jäätilanteessa on tapahtunut muutoksia.
Kansainvälisiä uutisia seuranneet muistavat viime kesän Norlisk Nickelin jättimäisen öljyvuodon, joka johtui öljysäiliön romahtamisesta voimalaitoksessa.
– Perustukset pettivät kun ikirouta murtui alta.
Oma lukunsa ovat metsäpalot. Siperian taiga on maailman suurin metsä, suurempi kuin Amazon. Metsäpalot ryöstäytyvät vähäsateilla seudulla hallitsemattomiksi. Konttisten ollessa Siperiassa, taigaa paloi kahden Uudenmaan läänin kokoinen alue.
Siperialla on iso merkitys Venäjälle, juuri se on tehnyt siitä suuren, Konttinen kirjoittaa. Valtaosa maan tuloista on peräisin Siperian luonnonvaroista.
– Siperia antaa Venäjälle sen maantieteellisen ulottuvuuden koko mantereen poikki ulottuvana valtiona neljän meren välissä. Ilman Siperiaa Venäjä olisi aika erilainen itäeurooppalainen valtio, iso Puola, ei samassa mielessä suurvalta, ja olisi joutunut rakentamaan taloutensa jonkin muun kuin luonnonvarojen pohjalle.
Konttinen on kiertänyt ympäri maata kertomassa ”vapaaehtoisesta maanpaostaan”. Siperian luonto, ilmasto ja kiehtova historia tuntuvat kiinnostavan suomalaisia, ja kirjan kaksi painosta on melkein myyty loppuun.
– Kiinnostaa ihan loputtomasti. Siperia on suomalaisille myyttinen karkotus-seutu, jonne suomalaisiakin on vastoin tahtoaan joutunut. Se on myös mentaalisesti tärkeä paikka, jossain on vielä kylmempää ja karumpaa kuin Suomessa.
Moni tuntee sanonnat ”kyllä Siperia opettaa” tai ”kylmää kuin ryssän helvetissä” eli Siperiassa.
Tosin Siperiaan on Suomesta lähdetty myös vapaaehtoisesti, Konttinen kertoo kirjassaan tsaarinajan suomalaisista uudisasukkaista, joista osa pääsi elämässään hyvinkin pitkälle, jopa sotilaskuvernööriksi saakka.
Jussi Konttisen Vuosi Siperiassa -luento Rauman Lyseon lukion auditoriossa pe 13.11. klo 18.19.30. Rauman kansalaisopiston luentomaksu 6 euroa.
Siperia on suomalaisille myyttinen karkotus-seutu, jonne suomalaisiakin on vastoin tahtoaan joutunut. Se on myös mentaalisesti tärkeä paikka, jossain on vielä kylmempää ja karumpaa kuin Suomessa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.