Eläkeliiton Satakunnan-piirillä on kesäisin tapana järjestää viikoittain onkikilpailuja eri puolilla maakuntaa. Viime keskiviikkona kilpailupaikkakuntana oli Rauma. Jo varhain aamulla lähes 50 innokasta onkijaa kokoontui Saharannan parkkipaikalle pitämään alkupalaveria.
Itse kilpailu käynnistyi tasan kello 9, jolloin ensimmäiset koukut sujahtivat mereen Koulurannan puolen venelaitureilta.
Yksi kilpailuun osallistuneista oli – ei enempää eikä vähempää – hallitseva rannalta onginnan Suomen mestari Sinikka Mäkinen Honkajoelta.
– Hiukan huonosti kala tuntuu nyt syövän, Mäkinen ilmoitti vaatimattomasti.
Varsin lyhyessä ajassa, eli vain noin puolessa tunnissa, hänen koukkuunsa oli jo tarttunut kalasaalis, josta moni maallikko olisi ylpeä: vajaa kymmenkunta säynävää, joiden joukossa oli muutama pieni ahven.
– Nämä kalat syötän kilpailun päätteeksi varmaan metsän eläimille.
Mäkinen on saanut pitää Saimaan kanavan rannoilta voittamansa Suomen mestaruuden nyt normaalia pidempään, sillä koronan takia ei suurempia ongintakilpailuja ole näihin päiviin asti juuri pidetty.
Kalakilpailut saavat Mäkisen aina liikkeelle. Vuoden aikana hänen autonsa mittariin tulee noin 30 000 kilometriä, jotka hän on taittanut ongintakilpailujen vuoksi.
– Osallistun moneen kilpailuun viikon aikana. Niissä on mukava käydä, kun näkee tuttuja, tosin kyllähän se onkimisen viehätys ja kilpailuvietti minua eniten kannustavat.
Mäkinen kertoo, että onkiminen on hänellä verissä. Sitä hän on tehnyt "kakarasta asti".
– Äiti näytti mallia. Noihin aikoihin ei ollut ollenkaan tavatonta, että viisivuotias meni yksin ongelle.
Onkiminen ei jää Sinikka Mäkiselle pelkästään kesähuviksi.
– Syksyllä osallistun laituripilkkikisoihin ja talvella pilkin jäällä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.