”Suuret tulipalot ovat jääneet parhaiten mieleen”

Jo 30 vuotta eläkkeellä ollut entinen Rauman palopäällikkö Immo Helenius muistaa erityisesti Olkiluodon 1-voimalan reaktorirakennuksen työmaapalon.

– Minulla on kaikkea paljon: vaimon kanssa ehdimme elää yhteistä eloa 70 vuotta, eläkkeellä olen ollut palokunnasta jo 30 vuotta, ja ikääkin on melkoisesti, 90 vuotta, naurahtaa Rauman entinen palopäällikkö Immo Helenius.

Helenius voisi lisätä listaansa vielä kirjoittamansa sadat muistelmasivut sekä useat kymmenet valokuvat ja lehtileikkeet, jotka hän on huolellisesti jälkipolvia varten säilyttänyt.

Aineistoa on kertynyt niin paljon, että siitä voisi kirjoittaa kirjan.

Keravan puolivakinaiseen palokuntaan vuonna 1951 liittynyt Helenius toimi 1950-luvulla pääkaupunkiseudun palokunnissa.Hän on viimeisiä päällystöön päässeitä palokuntalaisia, jotka olivat käyneet ainoastaan palokoulun.

– Sen lisäksi kouluttauduin itse ahkerasti, kertoo Helenius, joka eri vaiheiden jälkeen siirtyi vuonna 1971 Rauman palopäälliköksi Keijo Hyrskyn jäätyä eläkkeelle.

Hyrskyä Helenius muistelee lämmöllä:

– Keijon ansiosta Rauman palokunta on ollut aina kärkisijoilla Suomen palokunnista. Palo- ja pelastushenkilökunnan koulutustaso on ollut huippuluokkaa ja kaluston kunto hyvä. Kun tulin Raumalle, täällä olivat käytössä jo radiopuhelimet ja paineilmalaitteet. Hyrskylle koulutus oli sydämen asia, ja hän kirjoittikin palokuntatyön oppikirjoja.

Immo Helenius joutui heti Rauman palopäällikön natsat saatuaan tositoimiin.

– Astuin virkaan helmikuun 1. päivä, ja ensimmäinen tehtäväni oli Rauman sataman laiturissa olleen Veli-laivan sammutustyö, joka oli siihen mennessä jatkunut jo yli viikon.

Raumalle tulossa olleen laivan sellulasti oli matkalla syttynyt palamaan ruumassa.Laivaa oli yritetty sammuttaa muun muassa paketoimalla se hiilidioksidipakettiin. Se ei kuitenkaan tehonnut muuhun kuin ruuman keskellä palaneeseen selluun.

Ruuman laipioiden väliin tiukasti pakatut sellupaalit kytivät edelleen.

– Jouduimme räjäyttämään paaleihin reikiä, jotta pääsimme niihin paremmin käsiksi ja purkamaan niitä. Pamausten voimasta laivan kylkiin tuli pullistumia. Onneksi kyseessä oli laiva, jonka reissut olivat siinä vaiheessa muutenkin jo aika pitkälti seilattu, Helenius nauraa.

Vuonna 1972 palopäällikkö Helenius sai olla todistamassa Rauman uuden paloaseman vihkiäisiä.Sahankadun varrelle sijoittuivat saman katon alle Rauman vakinainen ja puolivakinainen palokunta sekä VPK.

– Rauman asema oli tuolloin Suomen ensimmäinen paloasema, jossa kaikki sijoitettiin yhteen kerrokseen. Palomiehet eivät siis laskeudu tankoa pitkin hälytyksen tullessa. Miehistötilat ovat aivan kalustohallin takana.

Teollisuuden Voiman Olkiluodon 1-voimalaitosta ryhdyttiin rakentamaan vuonna 1974.

Lähes tasan kaksi vuotta rakennustöiden alkamisesta, 8. helmikuuta 1976, reaktorilaitoksen rakennustyömaalla syttyi suurpalo, joka aiheutti miljoonavahingot.

Sammutustöihin osallistui 14 palokuntaa ja noin 140 palomiestä, joista seitsemän loukkaantui.Tuli tuhosi reaktorirakennuksen sisäosat. Myös turbiini- ja jätteenkäsittelyrakennus oli vaarassa, sillä palava rakennus on yhdistetty siihen kuilulla.

– Annoin Heikki ”Viku” Heinolle tehtäväksi mennä 100 metriä pitkän turbiinihallin läpi katkaisemaan palon eteneminen. Oli pakko laittaa sinne mies, johon luotin täydellisesti. Viku onnistui tiiminsä kanssa tehtävässä, ja näin turbiinihalli säästyi. Ellei siinä oltaisi onnistuttu, palovahinkoja olisi tullut vielä toinen mokoma lisää, Helenius toteaa.

Noin 60 metrin korkuisen reaktorirakennuksen tulipalo syttyi, kun reaktorikuoren betonia kuivaamaan asennettujen kuivurien tuottama kuumuus muodostui niin kovaksi, että ympärillä olleet suojapressut ja puurakenteet syttyivät palamaan.

Palon välittömässä läheisyydessä oli nestekaasupulloja ja hitsauskärryjä, jotka aiheuttivat räjähdysvaaran.

– Luulimme jo, että kaikki nestekaasu- ja asetyleenipullot oli tuotu ulos, mutta sitten tapahtui räjähdys. Seitsemän miehen sammutusryhmä oli reaktorikuilun pohjalla, kun ylhäältä putosi asetyleenipullo. Paineaalto ja valtava tulenlieska paiskasivat miehet päin rakennuksen seinämiä. Matkassa oli suurta onnea, sillä paineaalto heitti ensin painavan rautaoven seinään ja sitten vasta miehet. Jos olisi ollut toisin päin, onnettomuus olisi vaatinut ihmishenkiä, Helenius huokaisee.

Palomiehet auttoivat toinen toisiaan pois sähköttömästä ja sokkeloisesta reaktorikuilusta. Kaikki toimitettiin välittömästi sairaalahoitoon. Loukkaantuneista Aulis Taskinen ja Jarmo Ala-Olla saivat pahimmat vammat.

Vakava turma koetteli Rauman seutua myös seuraavana vuonna, kun Raikka Oy:n Kinnon tehtaalla tapahtui räjähdys.Se vaati kaksi kuolonuhria.

Täystyöllistetty Immo Helenius päätti vuonna 1978 vaihtaa virkansa palopäälliköstä palomestariksi.Palopäällikkönä hänen vapaapäivänsäkin olivat kuluneet erilaisissa kokouksissa ja tilaisuuksisa, eikä niistä maksettu korvausta.

Helenius totesi tuolloin, että ”ilmainen työ ei kannata pelkän tittelin vuoksi”. Näin hän jätti päällikkötehtävänsä Raumalla.

Palomestarina ollessaan hän hoiti kuitenkin oman työnsä ohessa Kodisjoen palopäällikön virkaa aina vuoteen 1988 asti, jolloin hän jäi eläkkeelle. Sen jälkeenkin hän oli Rauman mlk:n palopäällikkönä Aimo Salmisen sijaisena aina kuntaliitokseen 1993 asti.

Immo Helenius ehti nähdä pitkän työuransa aikana paljon kehitystä palo- ja pelastustoimessa.

– Minun aikanani tuli lisää erilaisia raivausvälineitä, kuten leikkureita. Autoihin tuli sähkögeneraattorit ja selkänojiin painelaitteet, josta ne saa tarvittaessa istualtaan puettua päälle. Viestintävälineet ovat kehittyneet, eikä palopesäkkeitä tarvitse enää etsiä käsikopelolla, kun käytössä ovat lämpökamerat.

Menneitä työtehtäviään hän ei enää juurikaan muistele.

– Sammutustyön johtaminen on sellaista, että kun tilanne on päällä, niin tekemiään ratkaisuja ei koskaan pysty täysin arvioimaan. Vasta jälkeenpäin tiedän, teinkö oikein vai väärin, Helenius valottaa.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut