Vesiliirtoon joutumien on liikenteessä merkittävä riski silloin kun ajetaan märillä teillä ja erityisesti kovalla sateella. Vesiliirron syntyyn vaikuttavat ajonopeus, tien kunto ja renkaiden urasyvyys.
Kun renkaan pintakuvio ei enää kykene syrjäyttämään kaikkea renkaan ja tien välissä olevaa vettä, tuntuma renkaan ja ajoalustan väliltä katoaa.Auto nousee vesipatjan päälle eikä enää ole kuljettajan hallinnassa.
– Nyt on hyvä aika tarkastaa kesärenkaiden kunto syksyä varten, sillä riittävä urasyvyys on keskeisin vesiliirtoriskiä vähentävä tekijä. Renkaiden kuluneisuuden huomaa viimeistään siitä, että märällä tiellä autoa on vaikea hallita, mutta renkaat kannattaisi ehdottomasti vaihtaa jo ennen kuin ne ovat niin kuluneet, sanoo Nokian Renkaiden teknisen asiakaspalvelun päällikkö Matti Morri.
Urasyvyys vaikuttaa ensisijaisesti renkaan pitoon. Mitä vähemmän syvyyttä on jäljellä, sitä matalammassa nopeudessa renkaan pito tiestä katoaa.
Lain mukaan kesärenkaiden urasyvyyden on oltava vähintään 1,6 millimetriä, mutta käytännössä renkaan märkäpito heikkenee ja jarrutusmatka pidentyy merkittävästi jo silloin, kun urasyvyyttä on alle 4 millimetriä.
Tekniikan Maailman (6/2020) testissä kuluneella renkaalla (urasyvyys 2,5 mm) joutui vesiliirtoon yli 15 km/h alemmalla nopeudella kuin uudella renkaalla ajettaessa.
Näin ehkäiset vesiliirtoon joutumista
Lähde: Nokian Renkaat
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.