Kun SalBa vielä pelasi Salibandyliigaa, Kauppiksella kajahti usein Cheekin hittibiisi Sokka irti. Olihan se tuplaplatinaa myyneen albumin tunnettu nimikkoraita, mutta kyse ei ollut ainakaan pelkästään silloisen dj:n musiikkimausta vaan kappaleen osuvuudesta.
Biisi valikoitui soittolistalta siinä vaiheessa, kun Miikka Sokka oli tehnyt kaukalossa jotain mainitsemisen arvoista.
Eli aika usein, sillä pienikokoinen hyökkääjä pelasi koirapaidassa kaksi kautta yli piste per peli -tahdilla.
Mutta kun SalBa katosi liigakartalta, myös Sokka poistui raumalaisjoukkueen pukukopista. Hän siirtyi FBC Turun divarijoukkueeseen eli pelaamaan SalBaa vastaan.
Ei kuitenkaan jäädäkseen. Tällä kaudella reikäpallo saa Kauppiksella Sokan mailasta kyytiä jälleen kotijoukkueen paidassa.
– Mulla on jo pitemmän aikaa ollut tilanne, että siviilipuolen hommat ovat olleet vahvasti läsnä arjessa. Divari on mulle sopiva sarja, mutta liigapeleihin en halua enää lähteä, Sokka perustelee seurasiirtoaan, jonka tausta on hieman tavallisesta poikkeava:
– Kun me nousimme FBC:n kanssa liigaan, vaihtoehdot rupesivat vähenemään.
Uutta nousua tekevä SalBa jatkaa toista perättäistä kautta Divarissa. Turussa asuva Sokka laski, ettei etäisyys Raumalle ole liian pitkä.
– Olen täällä nyt siksi, että täällä oli entuudestaan tuttua porukkaa. Tuskin olisin lähtenyt tähän, jos en olisi aiemmin pelannut täällä, Sokka huomauttaa.
– Välimatkaa pohdittiin jo kesällä, eikä se yllätyksenä tule. Täällä on ennenkin ollut matkapelaajia, ja pelisäännöt ovat selvät.
Opiskelut Rauman OKL:ssä toivat aikanaan Sokan SalBan paitaan. Seminaarinmäessä hän vietti aikaansa kuitenkin vielä edellisen SalBa-jakson päättymisen jälkeenkin.
– Ensimmäinen FBC-kausi oli sellainen, että opiskelin vielä täällä. Silloin olin viikolla torstaista sunnuntaihin Turussa, ja lopulta muutin kokonaan takaisin Turkuun.
Puolitoista vuotta sitten Sokka valmistui ja teki vuoden verran opettajan töitä. Hän kuitenkin palasi yliopistomaailmaan, ja nyt miehen työnantaja on Turun yliopisto ja tarkemmin vielä Rauman OKL. Sokka työskentelee projektitutkijana.
– Olen täällä töissä, mutta silti etänä, hän hymähtää.
SalBalle Sokka on suorastaan kullanarvoinen paluumuuttaja. Kyseessä on kokenut ja taitava pelaaja, joka on ryhmässä selkeä johtohahmo.
Pääsarjakausia hänellä on takanaan jo 11. Ensin neljä liigakautta TPS:ssä, sitten kaksi liigakautta SalBassa ja neljä viime kautta divaripelejä FBC Turussa.
Liigassa Sokka on tehnyt 121 runkosarjapelissä 113 tehopistettä, ja vastaavasti 91 divaripelissä on syntynyt 122 pinnaa.
– Sarja on tuttu, enkä odota yllätyksiä. Erilaista kautta silti odotan kuin aikaisemmat, Sokka puntaroi.
Edellisellä SalBa-keikallaan Sokka pelasi keskushyökkääjänä, mutta tämän kauden divariavauksessa hänet nähtiin puolustajana. Siltä tontilta mies syötti heti kaksi maalia.
– Puolustajan tontilla aloitan ja siinä viime kauden lopetin. Varmaankin tulen pelaamaan molempia paikkoja, Sokka arvelee.
Pelipaikkojen vaihtuminen kesken kauden tai kausien välillän salibandyssä yleisempää kuin muissa palloilulajeissa. Miksi?
– En oikeastaan osaa sanoa. Tietynlaiset pelaajat, jotka ovat esimerkiksi pelanneet pitkään sentterinä, pystyvät pelaamaan hyvin myös puolustajina. Tietysti jotkut ovat ihan umpipelaajia tiettyyn pelipaikkaan, Sokka vastaa.
– Itsekin olen nuoremapana pelannut lätkää, mutta ehkä salibandyssä tulee puolustusvelvoitteita eri tavalla ympäri kenttää. Itselläni on niin monipuolinen tausta, että voin vaihtaa roolia kentällisen tarpeiden mukaan.
Sokka täyttää kahden kuukauden päästä 30 vuotta, ja hän on SalBan joukkueessa vanhimpien joukossa. Samaa ikäluokkaa ovat Niko Kaerla ja Tomi Lahti, ja Ville-Petteri Lilja on vuoden vanhempana joukkueen ikäpresidentti.
– Jos ikää on lähempänä 30 eikä ole salibandyjoukkueen vanhimpien joukossa, niin en tiedä mistä joukkueesta silloin on kysymys, Sokka virnistää.
– Omalta kohdaltani on helppo sanoa, että viimeisiä vuosia tässä viedään.
Ei kuitenkaan vielä viimeistä, ainakaan välttämättä.
– Muutaman vuoden olen jo itseltäni kysynyt asiaa. En ole halunnut vain lähteä mukaan, jos joku on kysynyt. Olen ajatellut, että joko mennään täysillä tai sitten ei lainkaan, Sokka toteaa.
– Tämä ralli alkoi oikeastaan jo silloin, kun tulin ensimmäisen kerran SalBaan. Silloin mulla oli polvivamman takia välivuosi takana. Mietin jo silloin, että onko mulla vielä pelejä edessä.
Tuolloin elettiin vuotta 2015. Siitä lähtien Sokka on pelannut yhtäjaksoisesti kaikilla kausilla ja vähimmilläänkin 20 runkosarjapeliä.– Aika paljon oli edessä, ja on edelleen. Mutta on tämä erilaista kuin parikymppisenä, se on varma juttu.
Mutta edelleen salibandy ja urheilu ovat mukava osa elämää.
– Se on kivaa ja se on mahdollista, Sokka toteaa.
– Monet uransa jo lopettaneet pelaajat ovat sanoneet, että jos yhtään tuntuu, että haluat pelata, niin jatka pelaamista. Se on jäänyt mieleen.
SalBan kotiavaus Steelersiä vastaan sunnuntaina 25.9. kello 17.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.