Uhanalaisen taimenen kutukausi on edennyt Raumanjoessa jo yli puolen välin. Näin on siitä huolimatta, että vettä on viime aikoina virrannut turhan vähän ja syyssäät ovat olleet liiankin lämpimiä.
Vaelluskala ry. järjesti viime viikonloppuna kututarkkailun, minkä lisäksi "taimenaktiivit" ovat tähyilleet tilannetta pitkin syksyä. Itse kutua näkyi niukasti, sen tuloksia paremmin.
– Löysimme 20 kutupesää, kertoo yhdistyksen Henrik Kettunen.
Raumanjoessa elää niin sanottuja paikallisia, pienikokoisia taimenia. Niiden lisäksi puroon nousee merivaellukselta tulevia kaloja, jotka ovat tyypillisesti kookkaita naaraita.
Kettusen mukaan vähäinen virtaama ja kirkas vesi passivoivat taimenia. Saman tekee liian korkea lämpötila.
Pari-kolme viikkoa sitten tilanne oli tältä osin parempi, ja useana päivänä oli nähty pienellä alueella kymmenenkin kutukalaa samaan aikaan.
Kettunen pitääkin kutua odotetunlaisena eli samalla tasolla kuin parina aiempana syksynä.
– Naaraista on yleensä pulaa, mutta nyt niitä näyttää olevan riittävästi. Ne löytävät kyllä partnerin paikallisista kolleista.
Tämä on vähintäänkin helpotus.
Alkusyksyllä merialueella jäi pyydyksiin selvästi vähemmän emokaloja kuin yleensä, mikä herätti huolta taimenpopulaation tavallistakin surkeammasta tilasta.
Nyt siis kuitenkin näyttää siltä, ettei tästä onneksi ollut ehkä kyse.
Kutualueille nousee yleensä eniten 50-60 -senttisiä emokaloja. Tänä syksynä Raumanjoessa on näiden lisäksi nähty lisäksi 70- ja arviolta jopa 80-senttisiä yksilöitä.
– Sellainen painaa ehkä kuusi kiloa, Kettunen kertoo.
Heikot olosuhteet venyttävät kutuaikaa, ja se jatkuneekin vielä ainakin muutaman viikon.
Kymmenen millin sade voimistaisi virtaamaa, mikä saattaisi innostaa taimenet kutemaan myös vielä vailla mätiä oleville soraikoille.
– Kutupesiä voi tulla vielä vaikka kymmenen lisää.
Vielä ehdit tarkkailemaan
Raumanjokeen nousseita taimenia tai kalojen kutupuuhia voi päästä näkemään päivänvalossakin, mutta tyypillisimmin toimintaa on enemmän pimeään aikaan.
Siksi tarkkailemaan kannattaa lähteä taskulampun kanssa.
– Liian kirkkaalla valolla ei kannata kuitenkaan osoitella taimenia silmille. Lähesty mieluummin alavirran suunnasta ja ensin pienemmällä valoteholla, Henrik Kettunen vinkkaa.
Taimenyksilöiden välillä on eroja, ja osa säikähtää pientäkin liikettä.
Toisaalta kutuhormonien vallassa olevat kalat palaavat yleensä nopeasti jatkamaan kesken jäänyttä kutuaan.
– Mutta jos haluaa jotakin nähdä, niin kaloja ei kannata säikytellä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.