9-vuotias minipossu Hermanni on itsetietoinen, herkkuja rakastava elämännautiskelija, joka asuu Ratsastuskeskus Baldurin tallissa. Se on myös älykäs oppimaan. Emäntänsä Piia Leppäsen mukaan istumaan se oppi muutamasta herkusta.
Kun Piia Leppänen vuonna 2014 sai lahjaksi söpön minipossun, hän ei osannut kuvitellakaan, että yhdeksän vuotta myöhemmin possu ei olekaan enää niin kovin ”mini”.
Nykyään 70–80 kiloa painava Hermanni asustaa Leppäsen yrityksen, Ratsastuskeskus Baldurin tallissa, ja auttaa emäntäänsä jokapäiväisissä tallihommissa.
Varsinaiseksi huumorihemmoksi osoittautunut possu on touhuamisellaan ja oveluudellaan varastanut monen ratsastuskeskuksen asiakkaan sydämen – erityisesti oman maminsa.
Hermanni, kerro minipossuajoistasi ensimmäisessä
kodissasi Kodisjoella.
– Alku oli aivan kauheaa! Pelkäsin kaikkea, erityisesti yksin jäämistä. Hyvin pian kuitenkin totuin uuteen ympäristööni, ja siinä mua auttoivat ratsastusleiriläiset, jotka kävivät päivittäin rapsuttamassa ja toivat herkkuja.
Kuulin, että mamisi ”ulkoisti” sinut, kun täytit kaksi vuotta. Miksi näin?
– No, katsopas, kun mami on mulle kaikki kaikessa, tosi, tosi rakas, niin en tietenkään voinut sietää hänen sulhasehdokastaan. Tarrasin usein kiinni kilpakosijan housunlahkeisiin enkä päästänyt häntä istumaan mamin viereen sohvalle. Tais tyyppi vähän pelätä mua! Mamin mieliksi muutin sitten talliin omaan yksiöön.
Olet asunut nyt neljä vuotta Kaarolla Ratsatuskeskus Baldurin tallissa. Miten menee?
– Aivan loistavasti! Täällä on tosi makeeta, sanan varsinaisessa mielessäkin. Olen nimittäin syönyt laatikollisen suklaapusuja tinapapereineen (eivät ole tulleet vielä ulos) ja pakkauksen Suku-Lakua (ne kääreet tulivat ulos). Olen myös tarkka vainuamaan ratsastajien kasseissa lymyileviä herkkuja. Jos joku erehtyy ottamaan tallille vaikka banaanin, niin voi voi sitte vaan! Kyllä mä sen syön, mikäli vain pääsen laukkuun käsiksi!
Miten yhteiselo hevosten ja ratsastajien kanssa sujuu?
– No ihan loistavasti sekin! Mitä enemmän porukkaa, sitä enemmän herkkuja. Niin se menee. Erityisherkkuani ovat piparit ja keksit. Dinsku-heppa on isoista nelijalkaisista mun mielestäni paras tyyppi, koska sille annetaan eniten rehua ja se viskoo sitä ympäriinsä karsinassa. Mulle jää aina Dinskun karsinassa eniten tongittavää.
Hoidat kuulemma tallin biojätetarkastajan toimeakin?
– Joo, mun kärsäni ohi ei pääse yksikään biojäte, joka on roskikseen epähuomiossa heitetty! Mä tsekkaan, että meidän tallissa pysyvät kierrätyskamat oikeissa paikoissaan. Itsekin suosin kierrätystä. Tykkään nimittäin sisustaa yksiötäni heinäpaalien suojamuoveilla sekä toisinaan lattialle pudonneilla hevosten loimilla. Hirnuturpien kannattais pitää kamoistaan vähän parempaa huolta!
Minkälainen on tyypillinen päiväsi Baldurissa?
– Heräilen siinä aamuyhdeksän pintaan, kun hevoset on viety tarhoihin. Mami päästää mut yksiöstäni tallin käytävälle, ja mä suuntaan ekana Dinskun karsinaan syömään siltä pudonneita rehuja. Aamupäivän aikana käyn järjestelmällisesti läpi kaikkien hevosten karsinat, joista löydän yllin kyllin mahan täytettä. Karsinoiden siivouksen lomassa tarkastan roskikset, ja jos joku on jättänyt kahvihuoneen oven raolleen, astelen sinne ja avaan kärsälläni jääkaapin oven. Tosin, nykyään on aika tylsää, kun ihmiset eivät enää jätä sinne mitään syötävää, vain juomapulloja, eikä ne mua kiinnosta. Myöhemmin iltapäivällä vetäydyn omaan yksiööni ja nukun makeasti aamuun asti.
Ulkoiletko koskaan?
– Ainoastaan valjaissa. Lemmikkipossut kun eivät saa oleilla ulkona mahdollisen sikaruttovaaran takia. Mistä sitä tietää, jos yhtäkkiä tallin pihalle säntääkin vaikka kauhee sikaruttoinen villisikajengi!
Minkälainen suhde sinulla on mamiisi?
– Ihana! Mami on niin ihana! Paitsi silloin, kun se suuttuu. Ja suuttuu muuten aika usein. Kerran se meinas vallan seota, kun olin vähän etsinyt nameja sen upouuden untuvatoppaliivin taskuista. Koskaan ennen ei ole tallin käytävä ollut niin lumenvalkoinen kuin silloin. Mitä ihmeellistä siinä nyt on, jos vähän höyheniä pöllyää? Mamikin on pikkuhiljaa oppinut, että ainoa konsti, miten multa saa huomiota, on antaa mulle herkkuja. En mä viitsi turhan takia ketään mielistellä.
Millainen olet luonteeltasi?
– Super ihana! Olen todella älykäs, miljoona kertaa älykkäämpi kuin koira tai hevonen. Osaan ratkaista koirille tarkoitetut älypelit tosta vaan. Koirathan ovat tosi uunoja! Eivät ne löydä peliin piilotettuja herkkujakaan kuin monen minuutin yrittämisen jälkeen. Opin salamannopeasti myös sen, miten istutaan, kun mami tarjoaa nameja. Olen myös taitava kommunikoija. Kun olen iloinen ja tyytyväinen, sirkutan kuin lintu. Kiroilen, kun mami toruu mua ja kiljun tosi kovaa, jos pelottaa. Yleensä vaan höpötän omiani, kun kuljen tallissa mamin perässä.
Mikä on parasta arjessasi?
– Oman yksiön sisustaminen, karsinoiden tonkiminen, nukkuminen, viinirypäleiden ja keksien syöminen – sekä tietenkin mami, joka väittää, että Tove Jansson on ottanut minipossujen pyllyistä mallia Muumipeikon takalistoon!
Katso video Hermannin puuhista Raumalaisen Instagramissa!
Onko lemmikilläsi joitain erityisiä taitoja tai tapoja? Kerro niistä meille tai ilmianna jonkun muun eläin: elina.helkela@lansi-suomi.fi.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.