silloin ennen
Keskusta, Rauma
elina.helkela@marvamedia.fi
Pikkujoulukausi huipentuu tähän viikonloppuun, sillä ensi viikonvaihteessa monessa kodissa aloitetaan jo suuren juhlan valmistelu.
Taksit kuljettavat pikkujoulukansaa turvallisesti juhlapaikalle – ja sieltä kotiin. Raumalla taksien määrää on lisätty yön kiireisimpien tuntien ajaksi.
Näin on toimittu jo marraskuun puolivälistä lähtien, jolloin pikkujoulukausi pyörähti käyntiin.
Taksin penkillä istuessaan ei välttämättä tiedosta sitä, että taksiautoilu on ollut Suomessa aina varsin säännösteltyä ja valvottua palvelua.
Ensimmäiset kumipyörätaksit aloittivat liikennöinnin Suomessa 1900-luvun alussa, maistraatilta anotun luvan turvin. Automobiilien sallittu ”huippunopeus” oli tuolloin huimat 15 kilometriä tunnissa.
Raumalla oltiin vielä melko pitkään vossikkakyytien varassa. Yksi kaupungin tunnetuimmista vossikkamiehistä oli Nyyroosin Emppu, jolta kyyti tilattiin soittamalla hänelle suoraan.
Taksiautot yleistyivät Raumalla 1950 ja -60 lukujen vaihteessa. Raumalainen Paavo Salminen sai taksiluvan vuonna 1960 ja ryhtyi yrittäjäksi Volga-autollaan.
Noihin aikoihin Rauman taksiautoilijoiden yhdistykseen kuului myös kuorma-autoilijoita.
– Silloin taksilupa irtosi, jos vain rikosrekisteri oli puhdas. Luvan myönsi poliisimestari, Salminen kertoo.
1970-luvun alussa taksilupien myöntäminen siirtyi poliisilta lääninhallitukselle. Rauman asukaslukuun suhteutettu taksilupakiintiö oli 35 taksia ennen maalaiskunnan ja kaupungin kuntaliitosta.
Nyt lupakiintiö on Rauman kaupunkiin 64, josta 57 on henkilöautoille ja seitsemän esteettömille ajoneuvoille.
Lappiin lupia on viidelle henkilöautolle ja yhdelle esteettömälle ajoneuvolle.
Rauman taksiautoilijoiden tukikohta on aina sijainnut Savilanaukion liepeillä. Ensimmäinen toimipaikka oli seurahuoneen eli nykyisen Amarillo-ravintolan kulmassa, josta siirryttiin Savilanpuiston laidalle, toiselle puolelle Savilankatua. Taksin nykyinen tukikohta on pysynyt samana vuodesta 1975 lähtien.
– Ennen vanhaan puistossa oli talvisin jääkenttä, jossa taksiautoilijat kävivät hiljaisina aikoina luistelemassa, Salminen muistelee.
Vakituisen tukikohdan lisäksi Rauman takseilla oli päivystyskojut Männistönkadun ja Syväraumankadun kulmassa, Koivistonkadun risteyksessä ja satamassa Anderssonin sillanpielessä.
Männistöstä päivystyspiste siirtyi myöhemmin Otan aukiolle.
– Ne olivat sellaisia puilla lämmitettäviä kojuja. Tosin, ei niissä mitään yöpäivystystä ollut.
Nykyisin taksikyyti tilataan Satakunnan Aluetaksista, joka on ollut toiminnassa vuodesta 1994 lähtien. Ennen sitä kyydinvälitystä hoidettiin Rauman taksitukikohdasta.
– Räsänen, eläkkeellä oleva poliisi, toimi päivystäjänä Savilassa. Hän piti tiukkaa kuria kyytien jakamisessa ja käytti varsin omavaltaista valintaa siinä, kuka kulloinkin pirssin sai, nauraa vuodesta 1973 taksiautoilijana toiminut Seppo Mäkelä.
– Niin, kyllä kaupunginjohtajan tilaus piti hoitaa ensin alta pois, ennen kuin sai ottaa uusia asiakkaita, jatkaa Salminen.
ULA-laitteiden asentaminen autoihin helpotti päivystäjä Räsäsen työtä. Hieman kiusallista tosin oli se, että kaikki autot kuulivat päivystäjän viestin.
– Kerran Räsänen karjui ULA:aan, että ”Älkää jättäkö minua yksin! Täällä on helvetti irti!”, muistelee Mäkelä kiireistä iltaa taksiasemalla.
Legendaarinen päivystäjä ryntäsi kuulemma joskus asemalta autokentälle hätistelemään kyytiä kärkkyviä asiakkaita matkoihinsa.
Taksiautot ovat aina olleet siistejä ja hyvin hoidettuja. Perinne saattaa juontaa juurensa siitä, että aikaisempina vuosina auto piti ennen katsastusta ajaa poliisilaitokselle siisteystarkastukseen.
Mitähän tämän päivän poliisit tuumisivat tällaisesta työtehtävästä?
Mäkelä ja Salminen harmittelevat, etteivät he ole pitäneet päiväkirjaa uransa varrelta.
– Monenlaista on sattunut. Jotkut reissut ovat jääneet lähtemättömästi muistiin. Yksi työtehtävä oli kyyditä Raumalla vaikuttanut hypnotisoija Raumanlinnasta Turun satamaan. Miehellä oli suurikokoinen nahkapussukka mukanaan, ja sieltä hän reteesti viskeli seteleitä etupenkille, Salminen kertoo.
Mäkelä taas kertoo tarinan miehestä, joka halusi ehdottomasti lähteä tapaamaan presidentti Koivistoa presidentinlinnaan.
– Poishan meidät sieltä portilta tietysti käännytettiin eikä asiakas näin ollen päässyt presidentin puheille.
Samainen mies oli Mäkelän mukaan eräällä kerralla yrittänyt maksaa taksikyytiä pelikorteilla.
Paavo Salminen innostuu vielä muistelemaan tapausta, joka satui useita vuosia sitten.
– Kotkasta kyytiin nousseet komennusmiehet halusivat Salossa pysähtyä ruokailemaan. Miehet menivät ravintolaan sisälle ja minä jäin ulos parkkeeraamaan autoani. Vähän myöhemmin minäkin halusin mennä syömään jotain, mutta portsari kielsi, sillä hänen mielestään olin nauttinut alkoholia.
Tästä suivaantuneena komennusmiehet jättivät jo tilatut ruuat pöytään ja ilmoittivat, etteivät he maksa mitään, koska kuljettajaa kohdeltiin niin huonosti.
– Siitä sitten lähdimme Raumalle päin, Salminen kuittaa.
Rauman taksiautoilijoiden yhdistyksessä pitkään vaikuttaneet miehet ovat hieman harmissaan siitä, että uusi autoilijasukupolvi ei ole enää niin sosiaalinen kuin vanhemmat kuljettajat.
– Nuorempi polvi odottelee kyytejä istuskelemalla autoissaan ja näpyttelemällä älypuhelimiaan. Sellaista yhteistä taukotupameininkiä on nyt vähemmän kuin mitä vielä vajaat 20 vuotta sitten oli. Silloin lyötiin kimpassa korttia ja pelattiin koronaa, toteaa Mäkelä.
Salmisen ja Mäkelän mukaan taksiautoilijan ammatin tärkeimmät henkilökohtaiset taidot ovat aina olleet hyvä ihmistuntemus sekä tilannetaju.
” Yksi työtehtävä oli kyyditä Raumalla vaikuttanut hypnotisoija Raumanlinnasta Turun satamaan. Miehellä oli suurikokoinen nahkapussukka mukanaan, ja sieltä hän reteesti viskeli seteleitä etupenkille.
Paavo Salminen
” Niin, kyllä kaupunginjohtajan tilaus piti hoitaa ensin alta pois, ennen kuin sai ottaa uusia asiakkaita.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.