Jos kirkon pohjoisportin pohjoispuolella kasvava puu on roimapoppeli, se on lajikkeensa kookkain edustaja Suomessa. Kirkon torni ei oikeasti ole näin vinksallaan, vaan näky johtuu käytetystä kuvaustekniikasta.
Ohimennessään vanhukseen ei tule kiinnittäneeksi erityistä huomiota. Tai jos tuleekin, niin ajatus katoaa saman tien. Pyhän Ristin kirkon kupeella seisova puu on kuitenkin toisenkin pysähtymisen väärti. Kyseessä on nimittäin Suomen suurin roimapoppeli. Ehkä.
Tieto puun ykkösasemasta löytyy Suomen Dendrologian Seuran julkaisemasta opuksesta Vihreät jättiläiset – Suomen suurimmat puut.
Asiaan liittyy kuitenkin yksi mutta: puun tarkka sijainti ei opuksesta selviä.
Lisäksi kirkon tienoolta kaatui pari vuotta sitten suuri puu, joka seurakunnan mukaan saattoi olla juuri ennätysyksilö – tai sitten ei.
Pohjoisportin edustalla ojentelee nimittäin yhä oksiaan jykevä, terävälehtinen poppeli. Se on vahvin ehdokkaamme ennätyspuuksi.
Ennätyspuun kirjasi Niilo Karhu vuonna 1989 kerätessään paksuimpien puiden tietokantaa.
Dendrologisen Seuran ja luonnonvarakeskus Luken avulla Karhun koordinaatit löytyvät arkistoista ja sijoittuvat kartalle. Paikka löytyy kuitenkin lähempää kirkon eteläistä, Kirkkosillan puoleista porttia.
Näillä kohdin kasvaa vain nuoria puita sekä kookkaampi koivu.
Toisaalta seuran arkistoissa on tieto, että roimapoppeli oli todettu eläväksi vielä vuonna 2020. Kuka havainnon teki ja missä kohdassa, ei sen sijaan ole tiedossa.
Jompi kumpi on siis pielessä: koordinaatit tai oma epäilyksemme.
Valitsemme ensimmäisen. Kenties mittaus peruskartasta 80-luvulla ja tämän muunnos digijärjestelmään tuottivat jossain määrin epätarkan pisteen.
Mielenkiintoista, sanoo kaupunginpuutarhuri Mari Pohjalainen kuultuaan ennätyspoppelista. Tieto seurakunnan maalla kasvavan puun erityisyydestä ei nimittäin ollut kantautunut aiemmin hänen korviinsa.
Tiedon innoittamana hän kävi paikan päällä ja pyysi mukaan Pihapalvelu Rauma Oy:n Ulla Liimataisen. Kohteena oli pohjoisportin poppeli, mutta se toi harmaita hiuksia asiantuntijoillekin.
– Lajitunnistusta emme pystyneet varmuudella tekemään, Pohjalainen kertoo.
Vuonna 1989 roimapoppelin rinnanympärysmitta oli 185 senttimetriä ja korkeus 15 metriä. Se siis riitti lajikkeen ykkösasemaan Suomessa.
Samaksi oletettu runko on nyt selvästi tukevampi. Pohjalainen ja Liimatainen mittaavat rinnakorkeudelta peräti 322 senttimetrin lukemat.
– Mielestäni näihin senioripuihin kyllä kannattaa suhtautua ylpeydellä. Ne ovat kulttuuriperintöä siinä missä vanhat rakennuksetkin ja vielä elävää sellaista! Pohjalainen sanoo.
– Olisi kyllä mielenkiintoista tietää kyseisen puun tarina.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.