Tuotteliaana taiteen tekijänä tunnetulla Pentti Peuralla on virtaa vielä kahdeksankymppisenä uudistua.
Naturalistiset maisemamaalaukset vaihtuivat jokunen vuosi sitten abstrakteihin näkymiin tutusta aiheesta: Rauman saaristosta.
– Halusin löytää ja kokeilla jotain uutta. Nyt olen vimmatusti opiskellut sitä maailmaa. Tosin mun abstraktissakin on aina osittain esittävää mukana.
Meri on ja pysyy maalausten aiheena.
Peura myöntää, ettei merestä niin vain pääse, sillä ”meren ääretön monipuolisuus on vuosien saatossa juurtunut ja meri on syvällä sielussa”.
– Mutta ei ole tarkoituskaan päästä. Meri on rakas aihe. Olen seurannut sen elämää paljon ja harrastanut paljon kalastusta.
Kalastus on tuttua jo lapsuusvuosilta Pyhäjoesta, jossa kalaa pyydettiin kesät ja talvet.
Nykyään Peura liikkuu Rauman ja Uudenkaupungin saaristossa.
Peuran töitä oli heinäkuussa jälleen esillä Rauman kirjastossa. Hän epäilee olevansa kirjastolle jo painajainen, kun tarjoaa sinne maalauksiaan niin usein.
– Alan olla vakiokalu, mutta tykkään tuoda töitäni esille, hän hymyilee.
Vastaanotto oli hyvä, vaikka yleisön reaktiot tyylinsuunnan muutoksesta jännittivät.
– Näyttelyvuodet ovat kasvattaneet taiteeni ystävien vakiintuneen joukon.
Ensi vuodelle on sovittuna näyttely kulttuurikeskus Cruselliin Uutenkaupunkiin.
Pentti Peura täytti tammikuussa 80 vuotta. Parhaillaan hän on pitänyt taukoa maalaamisesta, mutta telineessä on jo odottelemassa vanha teos viljapellosta, jonka päälle olisi tarkoitus tehdä uusi maalaus.
Aika kuluu nyt myös muistelmia kirjoittaessa. Ne Peura on nimennyt Seitsemännen taipaleeksi. Hän on yhdeksänlapsisen sisarussarjan seitsemäs.
– Ikä saa aikaan sen, että ajatukset siirtyvät imperfekti-muotoon, asioita kelaa taaksepäin.
– Ajatus muistelmista lähti koronan aikana lasten kanssa aina sunnuntaisin pidetyistä Zoom-tapaamisista. Lapset totesivat minulle, että kyllä sä isä voisit kertoa jostain itsestäsi, kun me ei tiedetä siitä mitään.
Peuran perheessä on jälkeläisiä jo neljännessä polvessa, isosisä mainitsee erityisesti 18-vuotiaan Kertun, jota hän on vauvasta saakka kutsunut ukin kultarusinaksi.
Peura muutti perheineen Raumalle 1974 aloittaessaan Lönnström-yhtiöillä mainospäällikkönä. Sitä ennen perhe oli asunut Tampereella.
Oulaisissa syntynyt papin poika sai ensikosketuksen Raumaan kuitenkin jo nuorena poikana, sillä sedällä, Helsingissä asuvalla kenraalimajuri Eskil Peuralla, oli kesähuvila Voiluodolla Eeruniemessä.
Sama huvila on yhä suvun omistuksessa.
– Vietin Vasakodassa lapsuuden ikumuistoisia kesiä, ja muistan miten 13-vuotiaana matkustin yksin junalla Oulaisista Raumalle.
Eeruniemessä järjestettiin ennen vanhaan myös tansseja. Peura muistaa noilta ajoilta myös metsästä puron varresta löytyneen ison pontikkatehtaan.
Muistelmia on jo luonnosteltuna kolme osaa. Lapsuuttaan lestadiolaisperheessä Peura kuvailee äärimmäisen virikkeettömäksi.
Perhe asui myöhemmin tuhopolton kohteeksi osuneessa Oulaisten pappilassa.
Peura sai kuitenkin harrastaa kuvataidetta ja sai siihen paljon tukea koulusta.
– Muistelmat ovat paikoin rankkaakin luettavaa. Lapsuuden jälkeen elämäni on kuitenkin ollut monipuolista ja rikasta.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.