Otto Kanerva on juuri hakenut Juice-peruukkinsa huollosta Hämeenlinnan teatterista, sillä hänellä on viikonloppuna Lasilliset Juicea -musiikkiteatteriesitys turkulaisessa Linnateatterissa. Kanervaa on totuttu näkemään paikallismediassa Rauman teatterin taiteellisena johtajana ja ohjaajana, mutta hän on edelleen myös näyttelijä. Palo näyttämölle ei ole laimentunut, vaikka työnkuva onkin nykyään sitä, että mahdollistaa näyttämötyöskentelyä muille.
– Esiinnyn nykyään sen verran, että näyttelijäntyö pysyy hengissä eli silloin tällöin. Liian vähän, jos ajatellaan, että näytteleminen on ollut missioni lapsesta saakka, hän sanoo.
Juicen roolin ohella Kanerva on mukana Martti Suosalon ja Mikko Kivisen kanssa Naurua kolmannella -esityksessä.
Juicen roolilla on pitkä historia. Kanerva laskeskelee, että siitä on pakko olla yli kymmenen vuotta, kun Heikki Vihinen teki tamperelaiseen Musiikkiteatteri Palatsiin musikaalia Juicesta yhdessä Leskisen luottokitaristin ja keikkakumppani Ari ”Kankku” Kankaanrannan kanssa. Pitää paikkansa, sillä esitys sai ensi-iltansa 2011. Juicen rooliin tuli valituksi Kanerva.
– Olin aika huono soittamaan kitaraa, mutta Kankku sanoi, että et saa opetella soittamaan yhtään paremmin, sillä soitat yhtä hyvin kuin Juice.
Juice – Taiteilijaelämää -musikaalia esitettiin Tampereella ja Helsingissä ja sen jälkeen vielä kiertueella ja kesäteatterissa.
Esityskertoja kertyi pitkälti yli sata.
Musikaalin jatkeeksi rakennettiin edelleen ohjelmistossa oleva Lasilliset Juicea, jolla Kanerva esiintyy tänä syksynä mun muassa Porissa. Esityksen idea lähti Juicen keikkataltioinneista, joita löytyi peräti 60 tuntia. Viimeisten vuosien ääninauhat ovat kaunistelematta ja yleisöä säästelemättä siirretty näyttämölle.
– Esitys sisältää kaikkea sensuroimatonta, Juicen itsensä puhumaa, autenttista ja hyvin epäteatterimaistakin.
Kanerva kuvailee Juicea ihmiseksi, jonka pää oli terävä kuin partaveitsi. Sen vastapainoksi artisti oli äärettömän hidas, eikä hän Kanervan mukaan koskaan lähtenyt keikoille ajoissa.
– Hän sanoi kitaristilleen Kankulle, että ei ole kiire, keikka ei ala ennen kuin Juice on paikalla.
Esityksellä on kierretty pitkin Suomea. Välillä Kanerva on tehnyt Kankaanrannan kanssa Juice-keikkoja myös duo-kokoonpanolla. Yleisö on tykännyt, mutta niin on Kanervakin juicemaisesta tavasta sujuvasti tehdä virheitä, olla hidas ja epärytmissä, mikä on mahdollisimman kaukana musikaalimaailman tehokkuudesta.
– Nautin Juicen musiikin esittämisestä, ja monet kappaleet esityksessä kuullaan uudella twistillä, uusina sovituksina.
Vuonna 2006 kuollut Leskinen oli tuottelias muusikko, jolta jäi elämään lukuisia suomirockin klassikkotekstejä. Kanervalla on biisit hyvin hallussa.
– Jopa niin hyvin, että välillä säkeistöt menevät sekaisin. Esimerkiksi encorena esitetyn Viidestoista yö -kappaleen säkeistöjä olen laulanut väärässä järjestyksessä.
Mutta se ei taida olla niin nokon nuukaa, sillä Juicella ei omilla keikoillaan koskaan ollut biisilistaa.
– Hän alkoi vaan rupsuttelemaan ja kitaristi Kankku siinä vieressä mietti, mitä alkaisi soittaa.
Lasilliset Juicea -esitykseen Kanerva pukeutuu Juicen näköiseksi, laittaa päähänsä peruukin ja kietaisee kaljun päälle muusikon ex-puolison antaman ”tupakalta haisevan” huivin.
Tulkintaa on kehuttu ”hienovaraiseksi ja silottelemattomaksi” ja ”jopa silmälasien korjaus oikean käden nimettömällä on alkuperäistä Juicea”.
Kanerva puhuu juiceuden tavoittamisesta, mutta ei imitoinnista.
– Juiceus oli sitä omanarvontuntoa, ehkä omahyväisyyttäkin sekä soittamisen diggailua. Hänen ei tarvinnut eikä hän halunnut täyttää muiden odotuksia.
Lopuksi pieni Juice-anekdootti, joka liittyy viime viikolla Raumalla julkistettuun Dingo-musikaaliin. Rauman kesäteatterin ensi kesän produktion julkistamistilaisuudessa paikalla oli myös 1980-luvun porirokin suuruus, Pertti ”Nipa” Neumann.
Kanerva on Dingo-musikaalin toinen käsikirjoittaja ja hän ohjaa esityksen. Hän ja Neumann olivat jutelleet matkallaan kohti Raumaa myös Juicesta.
Neumann oli dingoaikanaan törmännyt muusikkoon legendaarisessa tamperelaisessa Aulabaarissa, ja kiire lähteä kotiin Poriin oli unohtunut. Äiti oli Porista soitellut tuhlaajapoikansa perään ja pyytänyt lopulta saada puhua Juicen kanssa.
– Sitäpaitsi mun poikani on parempi säveltäjä kuin sinä, oli äiti päättänyt ripityksensä.
Tähän Juice oli todennut, että kai minä nyt sentään saan sanoittajana viimeisen sanan.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.