Markus Kuusela kuvaa tennistä ”nopeaksi shakiksi”, joka vaatii tekniikan osaamisen lisäksi nopeaa aivotyötä. – Tennis on myös siitä niin upea laji, ettei sitä opi koskaan täydellisesti, ja se tekee nöyräksi, tennisveteraani summaa.
– Vasta paljon myöhemmin tajusin, että se urheiluvälinekaupan myyjä taisi juksata minua, kun ilmoitti puisen tennismailan viininpunaisten jänteiden olevan apinan suolia! raumalaisen tenniksen ”grand old man”, Markus Kuusela nauraa.
Marraskuussa 78 vuotta täyttävä mies muistelee ihka ensimmäistä mailaansa, jonka hän 12-vuotiaana pojankloppina kävi yksin ostamassa Helsingistä.
– Se oli valkoinen ja siinä luki Spalding. Nukuinkin varmaan pari viikkoa sen kanssa. Olin saanut vanhemmiltani luvan mailan ostoon, jos saisin kasvikirjani täyteen. Kavereiden avustuksella prässäyskirja tulikin täyteen jo päivässä, hän hymyilee.
Elettiin vuotta 1956. Heinolassa asuva Markus-poika kokeili monenlaisia urheilulajeja, jalkapalloa ja jääkiekkoakin.
– Pienikokoisena jäin usein isompien mörssäreiden jalkoihin, joten, kun kaverini lainasi tennismailaansa ja pyysi kokeilemaan lajia, koin ahaa-elämyksen: kukaan ei enää taklaisi minua, olihan pelaajien välissä verkko!
Tennisharrastus vei nuoren miehen mennessään. Varsinainen onni oli Kuuselan mukaan se, että Heinolassa asui eläkkeellä oleva laivaston upseeri Väinö Kinnunen, joka oli tennishullu.
Hän plokkasi poikajoukosta Kuuselan ja ilmoitti tälle, että ”teen sinusta pelaajan”.
Upseerin opissa taitavaksi pelaajaksi kehittynyt Kuusela ryhtyi jo 1960-luvulla jakamaan tenniksen ilosanomaa muillekin.
Vuonna 1967, ollessaan Yhdysvalloissa teollisuusharjoittelijana, hän antoi yksityistunteja nuorille opiskelijoille.
– Kuulin sattumalta, miten jotkut tytöt arvostelivat tennisopettajiensa ulkonäköä. Minun oppilaani, Ann, totesi muille tytöille, että hänen opettajansa on lyhyt ja pyöreähkö ja puhuu hassusti englantia.
Raumalle Kuusela muutti vuonna 1969 saadessaan paikan Rauma-Repolan paperitehtaalta.
– Olin 24-vuotias, ja hinku maailmalle olisi ollut kova. Ajattelin, että jaksan olla täällä pikkukaupungissa vuoden, ja sitten lähden. Toisin kävi, Kuusela nauraa ja kertoo tavanneensa työnsä puitteissa Maija-vaimonsa, joka muutti Raumalle vuonna 1974.
Markus Kuuselan tenniskipinä syttyi 1956 sananmukaisesti ”kertalyönnistä” ja jalkapallo sekä jääkiekko saivat harrastuksena jäädä. KUVA: Juha Sinisalo
Paperitehtaan ylin johto ja toimihenkilöt olivat innokasta tennisväkeä, minkä ansiosta Raumalla oli tenniksessä pitkät perinteet. Tehtaan oma Rauman Tennisseura oli perustettu jo vuonna 1937. Rauman Verkkopalloseura puolestaan 1939.
Kuusela luonnollisesti liittyi paikallisiin tennisseuroihin ja jatkoi harrastustaan sekä kilpaillen että opettaen.
Vuonna 2007 Rauman Verkkopalloseura ryhtyi Kuuselan johdolla puuhaamaan raumalaisille koululaisille suunnattua tenniskoulua, johon ilmoittautui mukaan myös Rauman seudulla asuvia Olkiluoto 3:n rakentajia perheineen.
– Vuonna 2011 ilmoittautuneita oli jo niin paljon, että seuraavana vuonna katsoin parhaaksi perustaa oman tenniskoulun. Vilkkaimpina vuosina koulussani oli oppilaita 12 eri maasta. Usein opetin samasta perheestä sekä isää, äitiä että lapsia. Noista ajoista on mukavia muistoja. Silloin solmittiin ystävyyssuhteita, jotka pitävät edelleen.
Markuksen Tenniskoulun perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 10 vuotta. Alkava kesä jää kuitenkin tenniskoulun viimeiseksi, sillä Kuusela on päättänyt lopettaa 65 vuotta kestäneen uransa ”tyylikkäästi”.
– Kyllähän minä edelleen yhtä innokkaasti kentälle menen kuin pikkupoikanakin, mutta pakko se on myöntää, että harrastus alkaa tuntua fyysisesti. Pidän vielä tämän kesän kurssit UPM:n Johtolan kentillä, mutta sitten jään virallisesti eläkkeelle valmentajan hommista. Ajattelen niin, että kesäkurssit ovat tennisveteraanin testamenttini raumalaisille lapsille, nuorille ja aikuisille.
Vaikka tennis on Kuuselan mukaan marginaalilaji, sen harrastajia löytyy myös Raumalta, jossa joukkueurheilulla on suuri sijansa.
– Onneksi vetäjiä ja opettajia riittää Rauman Verkkopalloseurassa. Ainut, mitä Raumalle kaivattaisiin lisää, on sisäkentät.
Maija ja Markus Kuusela löysivät ulkorakennuksensa kätköistä Markuksen vanhoja puumailoja. Pariskunnan iso puutarhatontti saa Maijan mukaan Markuksesta puutarhurin viimeistään ensi kesänä, kun Markus ei enää vedä tenniskursseja.
Kuusela myöntää, että viimeinen kesä omassa tenniskoulussa vetää mielen haikeaksi.
– Yksi elämänmuoto jää pois, mutta sille ei nyt mahda mitään, olen tullut vanhaksi, mies hymähtää.
Maija-vaimo kyllä jo tietää, mihin Markus aikoo seuraavaksi suunnata mielenkiintonsa.
– Puutarhahommat odottavat! Maija huikkaa.
Markuksen Tenniskoulun kesäkurssit 2022: www.markuksentenniskoulu.fi
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.