Sukellusharrastaja Jouko Moisala nostaa pöydälle vanhan sukelluskypärän ja sen rintaosan. Melkoisia mötiköitä, yhteispaino noin 30 kiloa. Maallikko miettii kuinka raskailta ne tuntuisivatkaan. Eikä siinä vielä kaikki.
– Kengät 10–12 kiloa kappale, rinta- ja selkäpainot noin 20 kiloa. Koko varustus 60–80 kiloa. Mutta eivät nämä vedessä raskailta tunnu, sanoo viitisenkymmentä vuotta aktiivisesti sukeltanut Moisala.
Näillä museovehkeillä ei varmaan kuitenkaan ole aikoihin sukellettu?
– On kyllä, tänä syksynä näytöksessä Turussa. Toimii edelleen. Tuosta vähän vuotaa, muttei niin, että haittaisi, kuuluu Moisalan yllättävä vastaus.
Suomen Sukellushistoriallinen yhdistys ottaa lahjoituksena vastaan sukellusvälineistöä.
– Yhdistyksellä on muun muassa pysyvä laitenäyttely Turussa ammattisukellusyritys DG-Diving Groupin tiloissa, kertoo puheenjohtaja Moisala.
Hän tietää paljon sukelluksen historiasta ja välineistöstä. Vaan sitä hän ei tiedä missä pöydälle nostettu kypärä on tehty.Rauma on vahva veikkaus.
– Vanhat miehet sanovat näitä ”raumalaiseksi”. Pidän hyvin mahdollisena, että näitä on koputettu jollakin raumalaisella konepajalla 1940-luvulla.
”Raumalaista” kutsutaan alan porukoissa myös nimellä ”Siebe-Gorman Made in Finland”. Kypärä näyttää ihan samalta kuin mainitun englantilaisfirman merkkituote.
– Paitsi ettei tässä ole Siebe-Gormanin laattaa, sanoo Moisala ja näyttää rintaosaa.
Kun tarkemmin osaa katsoa löytää myös joitakin pieniä teknisiä eroja muun muassa ilmaliitännöissä.
– Selitys voisi olla, ettei toisen maailmansodan aikana näitä voitu tuoda Britanniasta Suomeen, joka oli vihollismaa. Siksi kypäröitä olisi tehty täällä.
Vanha tarina vihjaa tähän suuntaan. Otto Kolehmainen on muistellut olleensa Raumalla työlautalla 1940-luvun puolivälissä.
– Joku mies oli pyytänyt, että saisi ottaa mitat Siebe-Gormanin kypärästä. Lopulta sinnikkään miehen pyyntöön oli suostuttu. Yhdistyksellä on myös valokuva, jossa on kypärän runko ilman laseja. Sellaisia ei Suomeen koskaan tuotu.
Moisala kysyy nyt lehden välityksellä:
– Tietääkö joku missä näitä on tehty ja kuinka paljon?
Yhteydenotot sähköpostilla: jouko.moisala@dnainternet.net
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.