Minusta Sanna voi hyvin käydä bilettämässä ja jatkoillakin ja ottaa kaverit mukaan, sillä niin boomer en vielä ole, ettenkö muistaisi kuinka lystiä niillä on.
Itsekin kävisin, jos jaksaisin.
Terveisiä myös Anna-Maijalle, kyllä minusta hallituksessa pitää aina yksi boomer olla, muutoin me jäämme ihan jalkoihin. Me vanhat ja tietoteknisesti avuttomat.
Iltapäiväkerholaisetkin huutelivat viime viikolla, että hei mummeli. Ihan oli pakko kysyä nuppusilta, että puhutteko minulle? Kyllä he puhuivat.
Illan musikaaliin vetäisin jalkaan rikkinäiset farkut (kulutuksesta, huom, ei valmiina) ja tennarit.Jokainen sukupolvi todistaa muutosta, mutta väitän, että 1960-ja 70-luvuilla syntyneet ovat kotoisin maailmasta, joka oli paljon nykyistä yksinkertaisempi – en kuitenkaan väitä, että parempi. Ja kun pääradiokanavana on Kasari, saattaa hyvinkin olla ääni menneisyydestä, ainakin kaksi-kolmekymppisten silmissä.
Mutta hei, täällä mekin sinnitellään, vaikka välillä onkin vaikea pysyä mukana tässä woke- ja cancel -kulttuurissa, jossa tikunnokassa on aina joku kohu.
Toisaalta aika, jossa elämme, tarjoaa myös mahdollisuuden tarkastella asenteitaan ja ajatusmaailmaansa – sitä kun voi tehdä minkä ikäisenä tahansa.
Piti oikein tarkistaa, mistä puhutaan. Termi woke syntyi Yhdysvalloissa jo 1940-luvulla.
Sana on afroamerikkalaista kansankieltä, ja tulee sanasta awake, olla hereillä. Se tarkoittaa sosiaalisen eriarvoisuuden, erityisesti rasismin ja rotusyrjinnän tiedostamista.
Cancel-kulttuurikin on tuontitavaraa Yhdysvalloista, nettiaktivismin muoto ja läheistä sukua boikotoinnille. Se on ihmisen, ryhmän tai instituution ongelmalliseen toimintaan ja sortavaan käytökseen puuttumista ja niiden tuomitsemisesta julkisesti.
Ja onhan näitä epäoikeudenmukaisiksi koettuja asioita ja woke-kohuja ollut, viimeisimpänä Afrikan tähti -pelin ryöpsäyttämä kolonialismikeskustelu. (No, onhan pelin kuvasto aikansa tuote.)
Myös kulttuurinen omiminen on otsikoissa jatkuvastili: muusikko Chisu pyyteli anteeksi lettikampaustaan ja twerkkaaja Tinze sai ryöpytyksen, kun hänen tanssivideollaan oli vain valkoisia tanssijoita.
Eräässä uutisessa väitettiin jopa, etteivät turistit uskalla ostaa saamelaiskäsitöitä kulttuurin omimisen pelossa. Kulttuurisella omimisella siis tarkoitetaan kulttuurin tunnusomaisten asioiden hyödyntämistä tavalla, joka on eettisesti tai moraalisesti arvelluttavaa.
Joskus on silti pakko myöntää oma rajoittuneisuutensa.
Uutisvirrassa vastaan tuli juttu vulvapositivisuusaktivistista, joka jakaa somessaan tarinoita vulvista ja piirtää sinne niistä kuvia ihmisten lähettämien valokuvien perusteella.
Höh. Leevi and The Leavingsin sanoin ”nykyajan hullutuksia”, ajatteli kolmen lapsen äiti, mutta mikäpä hän on sanomaan mitään siitä, jos moinen aktivismi saa parannettua ihmisen käsitystä omasta kehostaan.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.