Kun olin pikkuflikka, vanhempani opettivat minua kättelemään: ”Sanotaan kädestä päivää ja katsotaan silmiin”, kuului ohje. Sitä ohjetta myös noudatin, kunnes tuli korona. Kätteleminen loppui kuin seinään, kukaan ei halunnut enää tarttua vieraan käteen, eivätkä sitä terveysviranomaiset suositelleetkaan.
Keksittiin ”kätellä” painamalla kyynärpäät vastakkain tai yksinkertaiseti huikattiin tervehdykset riittävän turvavälin päästä.
Johtavien G8-teollisuusmaiden konferenssia ja YK:n ilmastokokousta käsittelevää uutisointia kun katsoi, kyynärpäätervehdykset näyttivät olevan vielä voimissaan, vaikka pandemiatilanne on useissa maissa jo helpottunut.
Jääköhän kättely kokonaan pois länsimaisesta tapakulttuurista? Riittääkö pelkkä hyvän päivän toivotus tervehdykseksi, kun tavataan toisia ihmisiä?
Folkloristiikan tutkijat ja infektiolääkärit lienevät jo muodostaneet aiheesta omat käsityksensä.
Ainakin Iltalehden taannoin haastattelema infektiolääkäri Esa Rintala piti hyvänä asiana, mikäli influenssa- ja flunssakaudella, eli käytännössä syys-talvikaudella, ihmiset pidättäytyisivät kättelystä.
Aivan kokonaan hän ei kuitenkaan luopusi käsipäivää sanomisesta – enkä minäkään.
Jos kättelyä pohtii virusopin kannalta, niin onhan se kieltämättä riskialtista.
Mistä sitä tietää, mitä toinen on juuri ennen kättelyä tehnyt; käynyt vessassa pesemättä käsiään tai niistänyt nenäänsä?
Isoissakin tilaisuuksissa ihmiset kättelevät toisiaan ja pahimmassa tapauksessa siirtyvät kättelyn jälkeen suoraan ruoka- tai kahvipöytään.
Mahdolliset pöpöt leviävät sananmukaisesti kädestä suuhun.
Yksi, mikä on koronan myötä loppunut kokonaan, tai ainakin merkittävästi vähentynyt, on yleiset tarjottavat, kuten suolapähkinät baaritiskeillä.
Näin koronan varjossa ja jälkikäteen muisteltuna, pikkukipoissa olleet naposteltavat olivatkin oikea bakteeripesä.
Monen ihmisen moneen kertaan suussa käyneet sormet kaivelivat pähkinöitä samasta kulhosta. Sehän se vasta olikin tehokasta virusten vaihtoa.
Vielä toistaiseksi kätteleminen on jonkinlaisessa pannassa, mutta pikkuhiljaa sekin tervehtimisen muoto taas yleistynee.
Toivottavasti.
Paras tapa saada ensi käsitys vieraasta ihmisestä, on kätteleminen. Sitä on vuosisatoja pidetty niin luottamuksen osoituksen kuin myös sopimuksen teon merkkinä.
Reilu kädenpuristus sekä rehti katsekontakti kertovat ihmisestä paljon.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.