Moni nuori on viime viikkoina selannut innokkaasti kesätyöpaikkailmoituksia. Hakemuksiakin on jo lähetetty, ja nyt odotellaan, natsaako kesäduuni omalle kohdalle.
Sitten, jos ja kun se ensimmäinen työpäivä lähestyy, kämmenenpohjat alkavat hikoilla ja mieleen nousee monia kysymyksiä: Opastaako minua kukaan? Onko siellä kivoja työkavereita? Osaanko tehdä mitään? Entäs jos mokaan?
Nuoria aina muistutetaan siitä, että positiivisella asenteella, reippaudella ja hyvällä käytöksellä pärjää tilanteessa kuin tilanteessa.
Väittäisinkin, että ainakin suurin osa nuorista ymmärtää tämän ja pyrkii tekemään parhaansa myös ensimmäisessä työpaikassaan.
Valitettavasti joidenkin työnantajien kohdalla olisi asenteessa parantamisen varaa, mitä tulee nuoren untuvikkotyöntekijän kohtaamiseen.
Olen kuullut tapauksista, joissa nuori on jätetty ilman sen kummempaa opastusta ja heitetty suoraan ”syvään päähän” selviytymään yksikseen.
Tilanteesta on päästy eteenpäin lähinnä nuoren oman neuvokkuuden ansiosta.
Sitten on yrityksiä, joissa puolihuolimattoman työtehtäväopastuksen jälkeen kukaan henkilökunnasta ei koko nuoren kesätyöpestin aikana käy kysymässä, miten tällä sujuu, onko kaikki ok.
Stressaantunut työnantaja ei kiireiltään ehdi katsoa nuoren perään, ja kahvi- ja ruokatauoilla vakituinen henkilökunta linnoittautuu turisemaan keskenään.
Kesäjannu huomaa jääneensä porukan ulkopuolelle.
Kesä siinä sitten menee jotenkuten, palkkakin juoksee, ja homma toimii vaihtelevalla menestyksellä.
Mutta entä se tärkein? Työkokemus?
Työkokemuksella tarkoitetaan yleisesti työntekijän osaamista, ansioluetteloon listattavaa työhistoriaa. Työkokemuksen voisi kääntää myös toisinpäin – minkälainen kokemus työntekijälle yrityksestä ja työnteosta siellä jäi?
Oliko vastaanotto ja yleinen ilmapiiri kannustava, ystävällinen ja opastava, vai suhtauduttiinko työntekijään välinpitämättömästi?
Onneksi kuitenkin suurin osa työnantajista ottaa työuraansa aloittelevan nuoren lämpimästi vastaan; perehdyttää talon tavoille, opastaa ja neuvoo työtehtävät seikkaperäisesti, valvoo niiden noudattamista ja antaa palautetta, kehuu ja kiittää.
On ylipäänsä kiinnostunut nuoresta ja hänen tekemisistään.
Kukaan ei ole seppä syntyessään, ja virheitä nuorelle tulee varmasti, mutta jos työpaikalla on asiansa osaavia, ymmärtäviä ja nuorta arvostavia ihmisiä, nuoren ensimmäisestä työkokemuksesta tulee varmasti positiivinen.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.