Ötökät, tähdet, liikenne ja ruokakauppa. Näistä lähtisin itse liikkeelle, jos minulla olisi tarve löytää rinnalleni puoliso tai muu luottoihminen, ja valinta olisi tehtävä niin sanotusti vapailta markkinoilta.
Eikä tähän tarvita testijärjestelyä, tosi-tv:tä tai edes keskustelua. Ihan normiarki riittää ilman sanojakin.
Kun käsivarrella hipsii muurahainen tai keittiön lattialla hiiri (joka tässä ötökäksi laskettakoon), kertoo ihmisen ensireaktiota seuraava tietoisesti tehty päätös – kuten liiskaaminen, hengen säästävä siirto tai ihastelu – valtavasti ihmisen luonteesta ja sydämen sivistyksestä.
Tähtien alla tai avomerellä mitataan lisäksi sitä, hyväksyykö ihminen oman pienuutensa ja miten suhtautuu hiljaisuuteen.
Ja toisin kuin esimerkiksi somessa tai työhaastattelussa, on liikenteessä mahdoton feikata kovin pitkään. Siksi aika pian selviää, asettaako ihminen toisten elämän vähintään omansa arvoiseksi vai ei, ja katsooko ehkä kaiken järjestelyn yhteiskunnassa olevan ensisijaisesti juuri häntä ja vain häntä varten.
Ratin takana käy myös ilmi, löytyykö henkilöltä myötätuntoa myös muiden huonoa päivää tai virheitä – tahattomia ja tahallisia – kohtaan.
Ja mitäkö mitataan ruokakaupassa? No hyllyjen välissä ja kassalla näkyy, ymmärtääkö ihminen arvostaa toisten työpanosta, oman osansa isossa ketjussa sekä valintoihin liittyvän vastuunsa – vai jyrääkö oma kiire tai nautinnonhalu muun alleen.
Mikä tahansa edellisistä kertoo paljon enemmän ja oleellisempia asioita kuin Tinder-profiili, somepäivitys tai CV.
Kirjoittaja on Länsi-Suomen ja Raumalaisen ympäristötoimittaja.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.