Toimittajalta: Pärjäämme kyllä parkkipaikkoinemme – pysäköintikeskustelu on raumalainen kesäklassikko, mutta kokeeko turisti tarvetta kitistä, jos ei paikkaa olekaan tässä heti nyt?

Olemmeko kenties tottuneet liian hyvään? Vai miksi emme ymmärrä autottomien alueiden arvoa upeassa historiallisessa keskustassamme, kysyy Joosua Lehtinen kolumnissaan.

| Päivitetty

”Parkkipaikkoja riittää ilman Kalatoriakin”. Näin oli kirjattu viime perjantain Länsi-Suomeen tekemäni jutun otsikkoon printtiversiossa.

Kuulin sittemmin napinaa siitä, että otsikko edusti lähinnä kaupungin suunnittelupäällikkö Riikka Pajuojan haastattelussa esittämää näkemystä, siis mielipidettä paremminkin kuin ”totuutta”.

Pajuoja kun kehtasi mennä jutussa toteamaan, että eri puolilla kaupunkia näkyy esimerkiksi kadunvarsipaikkoja vaikka huru mycket.

Ja että kun kaavoitukseen ja kaupunkisuunnitteluun liittyvistä syistä ei voida Kalatoriakaan julistaa väliaikaisesti pysäköintikäyttöön. Pieleen meni autoilijan kannalta sekin homma.

Kehtaanpa sitten minäkin tässä tekstissä – nimittäin väittää, että kyllä me pärjäämme. Olimmepa paikallisia tai turisteja, tulemme kyllä toimeen.

Siis ilman, että historiallinen aukio mukulakivineen keskellä kaupunkia muuttuu autosäilyttämöksi.

Tai vaikka erikseen pysäköinnille pyhitetyt hiekkakentät ehtisivät joskus täyttyä.

Kyseistä juttua varten en käynyt niin sanotusti kentällä eli kaupungilla kyselemässä parkkeerajien kommentteja (siitä minua soimattakoon, mikäli joku siihen aihetta kokee).

Täysin hypoteettisella tasolla voisin kuitenkin arvella mahdollisia reaktioita tietyissä viiteryhmissä.

Luuletteko, että esimerkiksi ulkopaikkakuntalaisilta turisteilta olisi saanut kuulla napinaa siitä, ettei parkkipaikkoja nyt heti juuri tässä ollut?

Tuskinpa. Pysäköinnistä – siis parkkipaikoista ja varsinkin niiden puutteesta – kitiseminen on ennen kaikkea periraumalaista toimintaa. Harvoin niitä on tarpeeksi, ja vielä harvemmin riittävän lähellä.

Kysymykseen siitä, mikä on riittävän lähellä, tiivistyy myös alussa esittämäni debatti siitä, onko ”parkkipaikkoja riittää ilman Kalatoriakin” mielipide vai jokin totuudentapainen.

Meidän raumalaisten kun täytyy näemmä aina päästä suurin piirtein oven eteen. Turistille kävely kyllä kelpaa, kuten Länskärin jutussakin todettiin.

Olemmeko kenties tottuneet liian hyvään? Vai miksi emme ymmärrä autottomien alueiden arvoa upeassa historiallisessa keskustassamme?

Jos parkkipaikkoja on tyhjinä esimerkiksi puolen kilometrin säteellä, eikö se ole riittämistä?

Loppuun pari ennakoitua vastaväitevastausta.

Joku kysyy: entä huonojalkaiset, invalidit, vanhukset? Totta kai – näille ihmisille on varattava omat paikkansa ja oikeutensa mahdollisuuksien rajoissa. Invapysäköintilupa on olemassa syystä.

Joku taas katsoo rillipäistä kolumnikuvaani ja ajattelee, että mitäköhän tuollainenkin näistä tietää, varmaan joku pyöräilijä, tuskin edes raumalainen.

Väärin – paljasjalkaisena olen itse istunut auton kyydissä pikkupoikana, kun isä tai äiti on kiertänyt Kauppa- ja Kuninkaankatuja parkkipaikkaa etsien. Usein teen nykyään itsekin samaa.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut