Toimittajalta: Pimeät ajat ovat täällä taas

Ajonopeuden laskeminen on oikeastaan ainoa mitä autoilija voi tehdä, sillä hirvet ja peurat eivät rajoituksista piittaa.

| Päivitetty

Silmänräpäys. Vasemmalta tien reunasta ajovaloihin ilmestyy äkkiarvaamatta peura. Turhaan ei sanota, että säntäilee ”kuin peura ajovaloissa”.

Jalka painuu jarrupolkimelle automaattisesti ja takapenkillä olevat tavarat sinkoilevat pitkin lattiaa.

Eläimen ruho iskeytyy auton kulmaan. Tömähdys. Näen eläimen selvästi kuljettajan puoleisesta ikkunasta.

Auto heilahtaa, mutta pysyy tukevasti käsissä. Peura kimpoaa kaaressa keskelle tietä, sätkii hetken jaloillaan ja katoaa pimeyteen.

Pidän kaksin käsin ratista kiinni ja hengitän syvään.

Ensimmäinen ajatus on, että onneksi törmäsin peuraan enkä hirveen. Mietin loukkaantunutta eläintä, minne se mahtoi päätyä?

Seuraava ajatus pimeällä tiellä on se, mitä nyt pitää tehdä. Soitto hätäkeskukseen, ja asia selviää. Paikallisesta metsästysseurasta otetaan pian yhteyttä, selitän paikan ja käymme merkkaamassa sen muovipussilla. Olen myös puhelinyhteydessä poliisiin.

Kiitän kanssamatkustajaani, jonka autolla olemme liikkeellä: hänellä on keltainen huomioliivi takakontissa, jonka hän ensimmäiseksi pukee päälleen ja vasta sitten vie varoituskolmion paikoilleen. En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että autossa pitäisi olla huomioliivi.

Ohi suhahtelee viikonloppuliikennettä. Havaitsen, miten pimeää tiellä on, vaikka se on valaistu.

Vasta sen jälkeen ryhdymme tarkastelemaan autoa, jonka vasen kylki on iskeytynyt sisään eikä kuljettajan puolen ovea saa auki. Paikalle pysähtyy avulias autoilija, jonka kanssa tarkastamme, että auto on edelleen ajokunnossa. Pääsemme sillä lopulta kotiin matelemalla tienvierustaa.

Lokakuun kääntyminen kohti marraskuuta muistuttaa viime talven tapahtumista ja havahduttaa siihen, että edessä ovat jälleen vuoden pimeimmät kuukaudet.

Tässä lehdessä erikoisteemana on autoilu, ja esillä on muun muassa kestoaihe, talvirenkaat. Niille saattaa kohta olla käyttöä.

Toinen syksyiseen ajankohtaan liittyvä asia ovat juuri hirvieläinonnettomuudet, joiden riski kasvaa huomattavasti syyskuukausina. Näille kuukausille ajoittuu 40 prosenttia koko vuoden eläintörmäyksistä.

Peuraonnettomuus sattui hirvivaara-alueella. Ajonopeuden laskeminen on oikeastaan ainoa mitä autoilija voi tehdä, sillä hirvet ja peurat eivät rajoituksista piittaa. Nopeuden pudottaminen kannattaa aina, sillä se antaa lisäaikaa reagoida äkilliseen tilanteeseen ja voi törmäyksen sattuessa jopa lieventää vammoja.

Törmäyksen jälkeen skannailin pitkään ajaessani tienpieliä ja mietin, säntääkö sieltä peura eteen. Peurojen kohtaamiselta ei näillä seuduilla voi edes välttyä, sillä kannat ovat kasvaneet voimakkaasti viime vuosina.

Sama ajatus on hiipinyt mieleen iltojen hämärtyessä. Kohta lähdetään taas aamulla liikkeelle pimeässä ja palataan kotiin yhtä pimeässä.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut