Toimittajalta: Valoviikolla tunnustetaan väriä


Sosiaalinen media on pursunut kuvasatoa ja videoita Rauman ensimmäisestä valotapahtumasta. Se on saanut ihmiset sankoin joukoin liikkeelle katsomaan Lumen-valotaideviikon kohteita eri puolilla kaupunkia. Tapahtuma löysi hetkessä yleisönsä.

Lumen idea on mainio, valotaide on kasvava ala. Lux Helsinki on lisännyt suosiotaan vuosi vuodelta, Tampereella on valoviikkonsa ja Jyväskylässä Valon kaupunki -tapahtuma. Paikallisesti Eurassa ja Laitilassakin on omat valotapahtumansa. Myös Raumalla sitä pohditaan jokavuotiseksi.

Ajankohtakin on passeli, tammikuussa on hiljaista ja erityisesti juuri nyt, kun korona on peruuttanut monet tapahtumat.

Kiersin Lumen-valoviikon teokset avajaispäivänä perjantaina. Pyhän Ristin kirkon seinällä loistivat sinisen sävyissä tähdet. Tornista lähtevä valonheitin suuntasi kiilana valkoista valoa ympäristöön.

Reitti jatkui Vanhaan Raumaan, ja se kylpi jo valmiiksi juhlavaloissa, sillä liikkeissä on yhä kausivalaistus, ja monissa valaistus muutoinkin kirkas.

Kuninkaankadulta avautui näkymä kaupungintalon vanhaan osaan, joka säihkyi kuin tivoli vaihtuvissa väreissä. Sama ilotulitus jatkui Amarillossa, lisänä vielä ääni.

Punaisen ja sinisen välkettä löytyi myös kirjaston isoilta ikkunoilta. Osa teoksista onkin ehkä valotaiteen sijaan enemmän valaistuksia.

Onpas räiskyvää, mietin. Löytyi joukosta toki seesteisempiäkin kohteita, kuten kaupungintalon sisäpihan teokset sekä mediataiteilija Niko Tiaisen Tarvonsaaren koulun seinään toteuttama, vanhoihin valokuviin pohjautuva historiateos, joka on monumentaalisuudessaan pysäyttävä.

Saattaa olla, että hänen videprojisointejaan nähdään jatkossa lisää Raumalla, jos tapahtuma saa jatkoa. Tiainen on nimittäin muuttamassa kaupunkiin vielä tämän kevään aikana.

Mieltymyksiä on monenlaisia, ja ehkä värishokkihoito on paikallaan koronatammikuun ankeudessa. Suosikkinani säilyy silti Tarmo Thorströmin pysyvä teos, viehättävä Vanhaa valoa Vanhan Raatihuoneen oviaukon ympärillä.

Jäin pohtimaan kaupunkiympäristön erilaisten valojen määrää. Yhtä mieltä voidaan olla siitä, että valolla ja valaistuksella on iso merkitys.

Jututin jokunen vuosi sitten valosta Helena Hietasta ja Jaakko Niemelää, jotka ovat molemmat taiteessaan työskennelleet valolla. Niemelän tuoreimpia, valoon liittyviä teoksia on pysyvästi helsinkiläisellä Kruunuvuoren asuinalueella.

Taiteilijat totesivat jo tuolloin, että näkisivät mielellään enemmän valotaidetta myös Raumalla. Hietanen mainitsi myös taiteellisen valaistussuunnitelman, jolla voisi hienovaraisesti tuoda esille eri alueita kaupungissa. Valon kaupunki, Jyväskylä on

Suomen edelläkävijä, siellä kaupunki ohjaa valaistusta kaupunkiympäristössä turhalta ja liialliselta valolta. Valo voi olla myös häiritsevää.

Valo on metka juttu, sillä voi korostaa, piilottaa ja sen avulla ympäristön voi nähdä toisin. Uudessa valossa.