Toivon ylläpitäjät – diakonien asiakkaina paljon nuoria aikuisia

Rauman seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Jenni Pohjonen kertoo, että viime vuonna diakoniatyöllä oli 3900 yksilökohtaamista, joista yli puolet koskivat muuta kuin talouteen liittyviä asioita. - Tärkeimpänä tehtävänämme on nykyään ihmisten yksinäisyyden lievittäminen. Kuva: Juha Sinisalo

– Ydintehtävämme on toivon ylläpitäminen. Tosi monella ihmisellä on tosi vähän kokemusta hyvästä elämästä. Huono-osaisuus on saattanut periytyä jo kolmanteen polveen. Silloin on vaikeaa nähdä valoa tai päästä eteenpäin. Me haluamme auttaa asiakastamme huomaamaan elämän mahdollisuudet ja kestämään eteen tulevat mahdolliset takaiskut, sanoo Rauman seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Jenni Pohjonen.

Pohjosen mukaan taloudelliset vaikeudet, mielenterveysongelmat, sairaudet ja elämän muut äkilliset kriisit synnyttävät yksinäisyyttä, mitä raumalaiset diakoniatyöntekijät pyrkivät lievittämään kaikin tavoin.

– Tässä on nyt takana pari erikoista vuotta, jolloin opittiin elämään uudella tavalla – pysyteltiin kotona. Ihmiset, joilla oli jo ennestään hyvin vähän tai ei ollenkaan kontakteja muihin, ovat nyt jatkaneet yksinoloaan. Heitä on erittäin vaikeaa saada innostettua mukaan ryhmätoimintaan, vaikka yritämme sitä kovasti järjestää. Tuntuu siltä, että kynnys lähteä tapaamaan muita, on todella korkea.

Rauman seurakunnalla on Pohjosen lisäksi seitsemän diakoniatyöntekijää, joista osa on sairaanhoitajakoulutuksen saaneita diakonissoja, osa taas sosiaalialan ammattitutkinnon suorittaneita diakoneja.

– Monet mieltävät diakoniatyön vanhustyöksi, mutta se ei todellakaan pidä paikkansa. Meillä täällä Raumalla on asiakkaina paljon työikäisiä nuoria aikuisia, jotka tarvitsevat tukea. Teemmekin yhteistyötä kaupungin nuorisopalvelujen kanssa. He ohjaavat nuoren meidän juttusillemme, mikäli siihen on tarvetta.

Diakoniatyöntekijöillä oli korona-aikanakin koko ajan yksilökohtaamisia. Viime vuonna niitä kirjattiin 3 900, joista Pohjosen mukaan yli puolet oli jotain muuta kuin taloudellisiin asioihin liittyvää.

– Vaikka diakonissojen työhön ei enää liitykään sairaanhoidollista puolta, diakonissan koulutuksesta on kuitenkin hyötyä esimerkiksi keskusteluissa, joissa pohditaan ihmisen olemassaoloon liittyviä asioita.

Pohjonen huomauttaa, että seurakunnan pappi ja diakoniatyöntekijä muodostavat sururyhmän työparin, ja diakoniatyöntekijä on mukana myös ”krito-ryhmässä” eli kristillisen toipumisen ryhmässä, johon voivat osallistua jonkun henkilökohtaisen kriisin kokeneet ihmiset.

Lisäksi Rauman seurakunnan diakoniatyöllä on kyläkohtaisia ikäihmisten ryhmiä, joissa kahvitellaan, jutellaan ajankohtaisista asioista ja pidetään hartauksia.

– Pidämme virkistyspäiviä myös kehitysvammaisille, mielenterveyskuntoutujille ja maahanmuuttajille.

Pohjonen pitää hieman yllättävänä, ettei ainakaan toistaiseksi maahanmuuttajatoiminnan piirissä ole näkynyt Ukrainan pakolaisia.

Seurakunnan diakoniatyö on aktiivisesti mukana monessa eri verkostossa järjestämässä toimintaa tai antamalla työntekijän tai taloudellista tukea johonkin tapahtumaan.

– Kun Raumalla alkoi saattohoidon vapaaehtoistyö, olimme mukana rekrytoimassa ja kouluttamassa vapaaehtoisia.

Pohjonen iloitsee siitä, että Rauman seurakunna diakoneilla on mahdollisuus tehdä paljon kotikäyntejä.

– Nämä käynnit eivät ole taloudellisesti tuottavaa toimintaa. Eikä se näy tilinpäätöksissä. Tämänkaltaista asiakastyötä ei kuitenkaan tee kukaan muu kuin me, hän huomauttaa.

Diakoniatyön asiakkat löytyvät yleensä siten, että Rauman kaupungin kotihoito vinkkaa asiasta tai ihminen ottaa itse yhteyttä diakoniatoimistoon.

– Yleensä ne ovat taloudelliset ongelmat, jotka saavat ihmiset hakeutumaan meidän puheillemme.

Pohjonen korostaa, että diakoniatyöllä on mahdollista antaa pientä taloudellista, kertaluonteista apua elämän kriisitilanteissa, mutta ihmisen pitää lopulta kuitenkin oppia selviytymään itse ja kantaa vastuu omista veloistaan ja valinnoistaan.

– Annamme palveluohjaustyyppistä neuvontaa eli autamme asiakasta hakemaan yhteiskunnan myöntämiä tukia ja teemme yhteistyötä velkaneuvonnan kanssa. Tärkeintä kotikäynneillä on kiireettömyys ja ihmisen kohtaaminen kaikessa rauhassa. Kyselemme, mitä kuuluu, miten menee, mistä puhuttaisiin. Toivon ylläpitäminen ja siitä keskusteleminen onnistuu parhaiten, kun ei ole kauhea kiire.

Diakoniatyötä rahoitetaan Rauman seurakunnan budjetista. Pohjonen onkin kiitollinen seurakunnan päättäjille siitä, että he arvostavat diakoniatyötä ja pitävät sitä merkityksellisenä.

Myös ilahduttavan monet raumalaiset yritykset, yhdistykset ja yksityishenkilöt lahjoittavat diakoniatyölle vuosittain rahaa.

– Sillä rahalla pystymme laajentamaan auttamistyötämme ja parantamaan asiakkaidemme elämänlaatua. Rahalahjoitukset ovat meille kultaakin kalliimpia. Olemme myös järjestäneet pyöräilytapahtumia, joista saatu tuotto käytetään lasten ja nuorten liikunnan tukemiseen.

Lisäksi diakoniatyö saa vuosittain pienen osan Yhteisvastuukeräyksestä.

– Autamme ihmisiä joka vuosi yhteensä kymmenillä tuhansilla euroilla, Pohjonen muistuttaa.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.