Veikko Saarnion mukaan kahvit ja pullat ovat pystökaffekojulla yhtä hyviä kuin ennenkin, vaikka yrittäjä on vaihtunut. "Tori se vaan pakkaa hiljentymään ja hiljentymään", pitkäaikainen vakioasiakas on huomannut. Kuva: Juha Sinisalo
– Kyllä mä olen värikkään elämän viettänyt, tokaisee raumalainen Veikko Saarnio.
Saarnio kahvitteli maanantaina 9. tammikuuta 80-vuotissyntymäpäiviensä kunniaksi, mutta läheltä piti, ettei elämänkulku olisi kuitenkin katkennut jo 18-vuotiaana. Tuolloin 250-kuutioisen Jawa Six Days -moottoripyörän hiljan ostanut nuorukainen joutui Laitilassa rajuun kolariin rautarekan kanssa.
Saarnio näyttää oikeaa jalkaansa ja kertoo sen vaivaavan menoa hiukan vieläkin, mutta paljon pahemminkin olisi voinut käydä.
– Ajoin päin rekan takapyörää ja lensin siitä yli, olisiko jarrurumpuihin jäänyt pesuvettä. Heräsin viikon päästä seuraavan kerran Laitilan sairaalassa. Poliisi sanoi, että korkeampi rekka, niin se olisi ollut sinä. Ei ollut silloin vielä lähdön aika, Saarnio muistelee.
Veikko Saarnio on tätä nykyä tuttu näky muun muassa aamutuimaan Rauman torilla ja paikallisissa urheilukatsomoissa etenkin Lukon, Feran ja Pallo-Iirojen peleissä.
– Kaikkea raumalaista urheilua kannatan henkeen ja vereen, ja olen siitä ylpeä, hän vakuuttaa.
– Mitä olen ymmärtänyt, niin raumalainen urheilu on todella hyvällä mallilla. Olen esimerkiksi äärettömän iloinen, että jalkapallossa noustiin takaisin Kakkoseen, toivottavasti pysytään ja noustaan vielä pykälä ylöspäinkin. Rahasta se taitaa olla kiinni.
Saarnio on niin sanotun toriparlamentin puheenjohtaja. Erityisesti urheilua puivalla kaveriporukalla riittää juttua sen verran mukavasti, että aamukahdeksan torikaffeiden jälkeen keskustelu jatkuu nykyään kuulemma vielä Prisman kahvilassa kupposen äärellä.
Sanavalmiilta Saarniolta löytyy mielipide asiaan jos toiseenkin. Esimerkiksi nuorille hänellä olisi yksi elämänkokemuksen tuoma vinkki.
– Kun noissa otteluissakin nuoria seuraa, niin aina on kännykät kädessä. Ehkä sanoisin, että pysyisivät ensinnäkin kaidalla tiellä ja toiseksi nostaisivat silmät ylös sieltä puhelimesta, niin näkisi maailmaa vähän eri tavalla, Saarnio tokaisee.
Mutta kun kysyy, mitä mieltä hän on suunnitelmista Vanhan Rauman ja torin kehittämiseksi, mies menee mietteliääksi.
–En oikein tiedä niistä paviljonki-suunnitelmista ja muista. Tietysti kaikki sellainen, millä on yhteiskunnallista hyötyä, mennään eteenpäin ja pystytään auttamaan kauppiaita ja asiakkaita, se kehitys on ihan ok, Saarnio sanoo.
– Mutta ettei vaan Vanhan Rauman miljöö muuttuisi liikaa. Minunkin syntymäkatuni on tuossa Isopoikkikadulla.
"Menin vääpeli Varjuksen nokan eteen ja löin kannat yhteen, että tykkimies Saarnio anoisi yhden päivän lomaa sitä ottelua varten. Vääpeli löi nyrkkinsä pöytään ja sanoi, ettei ole ennenkään jääkiekon takia lomia antanut, eikä anna nytkään."
Saarnio syntyi Raumalla, mutta muutti kolmevuotiaana Laitilaan. Isä oli poliisi, joten ehkä siksikin Hartikkalan mäen kaveriporukka pysyi pitkälti pois kolttostenteosta.
1960-luvun puolivälissä Saarnio löysi kirkonkylältä suomenruotsalaisen kumppanin, jonka kanssa muutti Ruotsiin ja sai kaksi tytärtä. Ann-Maire ja Anna-Leena asuvat nykyäänkin Ruotsissa.
Parille tuli ero, jonka jälkeen Saarnio muutti takaisin Suomeen ja "ajautui kulkemaan kadun vasempaa puolta". Erään tarjoilijan kanssa synkkasi sen verran hyvin, että hänelle syntyi kolmas lapsi, tällä kertaa poika.
Kesken haastattelun puhelin soi. Kyseinen poika soittaa isälleen synttärionnittelut Uruguaysta, missä on nykyään komennushommissa.
Moni muistaa Ville-Veikko Saarnion ehkä moottoriurheilun kautta, sillä hän voitti motocrossissa Pohjoismaiden mestaruuden ja SM-pronssia.
– Ostin pojalle 22 uutta moottoripyörää, naurahtaa isä-Saarnio.
Putkimiehen palkoilla. Niissä hommissa Veikko teki työuransa, 40 vuotta.
Ympäri käydään ja yhteen tullaan. Veikko Saarnio on syntynyt Vanhassa Raumassa, asunut välillä muualla ja maailmalla, mutta palannut kotikaupunkiinsa. Lukko on lähellä miehen sydäntä, kuten vaatetuskin kertoo. Kuva: Juha Sinisalo
Kun Rauman Lukko esitteli viitisen vuotta sitten kiekkoyhteisön jäseniä hienossa Siksi minä olen Lukko -sarjassa, Veikko Saarnio oli yksi haastatelluista. Saarnio kertoi Lukon antavan hänelle elämänvoimaa ja nautintoa.
– Minulla on ollut vakava sairaus ja vaimoni kuoli vuosi sitten. Saan suuren avun siitä, kun pääsen jäähallille, ja näen siellä hyvät ystävät ja Rauman Lukon menestyksen, Saarnio kertoi.
Häneltä löydettiin 15 vuotta sitten eturauhassyöpä, joka näyttäisi pysyneen leikkauksella kurissa. Viimeisimmän vaimon Marja-Liisan haimasyöpä kuitenkin vei.
– Olen kaksi ihmistä tässä elämässä Monnaan monttuun kantanut. Se kuuluu tähän elämänkulkuun, mutta toivottavasti ei tarvitse enää kolmatta kantaa.
Saarniosta tuli Lukon kannattaja jo 70 vuotta sitten, kun parikymmentä pojankloppia teki Laitilasta reissuja Lukon peleihin. Lukon vuoden 1963 mestaruuden ratkaisuottelun aikana Saarnio oli varusmiespalveluksessa Uudessakaupungissa.
– Menin vääpeli Varjuksen nokan eteen ja löin kannat yhteen, että tykkimies Saarnio anoisi yhden päivän lomaa sitä ottelua varten. Vääpeli löi nyrkkinsä pöytään ja sanoi, ettei ole ennenkään jääkiekon takia lomia antanut, eikä anna nytkään.
Keväällä 2021 täyttyi Saarnion harras toive: hänellä oli ilo ja kunnia omin silmin todistaa, kun Lukko voitti jääkiekon Suomen mestaruuden.
Parlamentin pojat kävivät viemässä sen kunniaksi kukkasia Oiva Tuomisen, "raumalaiskiekkoilun isän", haudalle.
– Kerrotaan, että Lukon voittomaali kun tuli, kumpu heilahti Oivan haudalla, Saarnio virnistää.
Mitä mies ajattelee Lukon nykymenosta, vieläköhän Saarnio ehtisi sen kolmannen mestaruuden tässä elämässä nähdä?
– Vaikea sanoa. Toriparlamentissa kulkee sellaista kovaa juttua, että Kalle Sahlstedtilla on verkot vesillä, ja yksi kovan luokan sentteri sekä puolustaja olisi vielä tälle kaudelle tulossa. Kaikki on mahdollista.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.