Trombi vei kesällä Elmerin lakin – päähine löytyi saaresta puuarkusta

Saaristolaivuri Elmeri, velipoika Viljami ja isä Pellervo kahvittelivat viime viikolla Elmerin lakin löytäneiden Alina ja Anton Korteniemen kanssa. Kuva: Jussi Hietikko

Viime kesänä heinäkuun 30. päivä Rauman seutua riepotteli ennenkokematon myräkkä.

Oman osansa tästä nopeasti edenneestä ja trombeja muodostaneesta myrskystä saivat myös Pellervo, Elmeri, 11 ja Viljami, 8, Kunnaala, jotka olivat palaamassa kotisatamaansa Ruotsin itärannikolle ja Ahvenanmaalle suuntautuneelta purjehdusmatkaltaan.

– Tuohon hetkeen asti meri oli ollut täysin tyyni, joten olimme taittaneet matkaa koneen voimin. Rihtniemen nokassa näimme kaupungin yllä roikkuvat uhkaavat pilvet, ja kuulimme ukkosen jyrähdyksiä. Harkitsimme ajamista suojaan Kylmäpihlajan satamaan, mutta koska olimme jo niin lähellä kotisatamaa Petäjästä, päätimme jatkaa matkaa, perheenisä Pellervo Kunnaala selvittää.

Sataman edustalla viljasiilojen kohdalla myräkkä saavutti Kunnaalan moottoripurjehtijan. Pellervon mukaan aluksen tuulimittari painui pohjaan, ja veneen perään sidottu kumivene kimposi ilmaan pyörien useita kertoja ympäri köytensä varassa.

– Vettä tuli taivaan täydeltä. Siirryimme veneen hyttiin ajamaan venettä tutkan avulla, mutta sitten huomasimme, että ulkotilassa olevaa kaasukahvaa pitää säätää. Elmeri riensi epäröimättä ulos suorittamaan tehtävää, ja siinä vaiheessa tuuli nappasi kiinni pojan kipparilakkiin ja lennätti sen mereen, Pellervo kertaa.

Sanomattakin on selvää, ettei sellaisen rajuilman keskellä kenellekään tule mieleen ruveta onkimaan lakkeja tai mitään muutakaan irtainta merestä.

– Ajattelimme, että sinne se hävisi. Lopullisesti.

Likomäräksi kastunut kolmikko pääsi rantautumaan Petäjäksen telakan rantaan, mutta ajomatka kotiin osoittautui hankalaksi, koska trombi oli riehunut erityisesti Petäjäksen suunnalla ja katkonut puita teille.

– Vasta silloin tajusimme, miten kovasta myräkästä oli ollut kyse, Pellervo Kunnaala vakavoituu.

Lopultakin melko hyvin Kunnaalan perheen osalta päättynyt kesämyrsky aiheutti kuitenkin Elmerille suuren surun; trombi oli nielaissut Elmerin rakkaan kipparilakin, joka oli ostettu pojalle Maarianhaminasta kesän alussa, pitkällisen etsinnän jälkeen.

– Itkuhan siinä tuli, kun pääsimme kotiin. Elmeri oli ollut lakistaan niin ylpeä. Hänhän on tiettävästi nuorin raumalainen, joka on koskaan suorittanut saaristolaivurikurssin. Lakki oli hänelle ikään kuin symboli kurssin suorittamisesta, Pellervo Kunnaala kertoo.

Kesä päättyi, mutta intoihimoisesti mereen ja purjehtimiseen suhtautuvat Pellervo, äiti Elina, pojat Elmeri ja Viljami sekä vanhin veljeksistä, Eemeli 18, ovat edelleen jatkaneet veneilyä.

Tosin perheen moottoripurjehtija on jo nostettu ylös, mutta Pellervon Amsterdamista loppukesällä ostama ja Raumalle purjehtima suurempi vene on vielä meressä.
Sillä Kunnaalat ovat purjehtineet koko syksyn – ja aikovat purjehtia meren jäätymiseen asti.

Viikko sitten sunnuntaina Pellervo ja Viljami olivat kaksin purjehtimassa Rauman edustalla.

Isä ja poika ankkuroituivat Rauman laitesukeltajien sukelluspuiston tukikohtasaaren, Riskonpöllän, edustalle ja soutivat jollalla saaren rantaan.

– Viljami on jo pitkään ollut innokas roskien kerääjä, ja silläkin kertaa putsasimme taas saaresta kaikenlaista roinaa. Riskonpöllän kalliolla huomasimme puisen arkun, joka tietysti kiinnosti meitä. Nostimme arkun kannen, ja hämmästyimme valtavasti: arkusta paljastui Elmerin kipparilakki!

Pellervo laittoi löytyneestä lakista kuvan Elmerille, joka oli tuolloin kaverinsa syntymäpäivillä.

– Poika tietenkin hyppi ja pomppi innoissaan iloisesta uutisesta.

Elmerin lakki oli hyvässä tallessa puuarkussa Riskonpöllän kalliolla. Kuva: Pellervo Kunnaala

Pellervo otti kuvan arkussa olevasta lakista ja julkaisi sen Facebookin Rauman saaristo/rannikko ennen ja nyt -sivustolla. Tekstissä hän kiitti lakin löytäjää, joka oli korjannut sen talteen.

”Elmerille lakin katoaminen oli melkein elämää suurempi menetys”, Pellervo kirjoitti. Samalla hän lupasi, että Elmeri tarjoaa löytäjälle kahvit.

Ei kestänyt kauaa, kun Alina Korteniemi vastasi viestiketjuun ja ilmoittautui lakin löytäjäksi.

Alinan mukaan hän oli miehensä Anton Korteniemen kanssa käynyt useita kertoja kesällä Riskonpöllässä. Pariskunta oli myös kerännyt rannoilta roskia, ja siinä yhteydessä Elmerin lakki oli tullut vastaan.

– Pohdimme pitkään, viemmekö sen muiden roskien mukana pois vai ei, mutta sitten ajattelimme, että olkoon koristeena, kunhan on merestä pois, Alina kertoo.

Onnellinen saaristolaivuri ja rakas kipparinlakki.

Viime viikolla Alina, Anton, Elmeri, Viljami ja Pellervo sitten kahvittelivat yhdessä iloisissa merkeissä.
Tilaisuutta varten Elmeri oli puhdistanut lakkinsa niin hyvin kuin pystyi.

Pöytäseurueella oli lakkitarinan lisäksi paljon muutakin puhuttavaa, sillä myös Korteniemet ovat hyvin innokkaita purjehtijoita.

– On hienoa, että Alina ja Anton hoksasivat, että luontoon hylätyltä roskalta ensin vaikuttanut kipparilakki voikin olla jonkun suuri aarre, Pellervo Kunnaala hymyilee.