Harva raumalainen on niin hyvin perillä mitä Rauman Lukon harjoituksissa tapahtuu kuin Turo Ihalainen.
Jos sattuu aamutuimaan Lukon liigajoukkueen harjoitusten aikaan Äijänsuolle, Ihalainen todennäköisesti istuu tutussa kulmauksessaan ja tervehtii ohikulkijaa.
Lukon pelaajat ja taustajoukot tuntevat Ihalaisen jo sen verran hyvin, että moni moikkaa miestä ja joku jää törmätessään vaihtamaan muutaman sanankin.
Usein on tehnyt mieli kysyä, ja tällä kertaa kysynkin: miksi hän käy katsomassa pelien lisäksi melkein kaikki Lukon harjoituksetkin?
– Itseä kiinnostaa kovasti, mitä pelkän pelin takana on ja mistä peliin tullaan. Olen sen verran puusilmä, etten aina erota ja ymmärrä, mitä siellä pelissä yritetään. Täällä harjoituksissa pystyy näkemään, miten homman pitäisi toimia, Turo Ihalainen perustelee.
Ja näkeehän hallilla toisinaan vähän muutakin kuin ylivoimakuvioita, ”kaikenlaisia poikapaineja”.
– Virran ”Peksin” aikana oli välillä aikamoisia episodeja. (Kristian) Pospisilin mailat paukkuivat joskus paskaksi sun muuta, mutta niistä nyt ei viitsi sen enempää huudella, Ihalainen virnistää.
Jos Ihalaista ei hetkeen näy hallilla, hän on luultavasti merellä.
Laivasähkömiehen työssä noin puolet vuodesta menee laivalla, puolet maalla. Työvedet ovat vähän vaihtuneet sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Ennen Ihalainen seilasi Porvoo–Primorsk-linjaa, mutta yli vuoteen Venäjälle ei ole tarvinnut työreissuja tehdä.
Nyt tankkilaivat suuntaavat Pohjanmerelle: Norjaan, Hollantiin ja Englantiin, mistä lähtee paluupostina raakaöljyä Porvoon jalostamolle.
Merelläkin väännetään muuten usein jääkiekosta, koska työkavereina sattuu olemaan kovia HIFK:n, Kärppien ja Tapparan kannattajia.
Ketään ei ole sentään heitetty vielä laivasta.
– Aika roisia se kuittailu välillä on. Viime vuodet ovat olleet Lukon miehelle vähän helpompia.
Kun jalat ovat Rauman kamaralla, Ihalainen suuntaa hallille katsomaan harjoituksia ainakin kerran pari viikossa.– Ainahan elämässä jotain muutakin totta kai on, mutta kyllä varmaan yksi sata harjoitusta tulee vuodessa katsottua.
Ennen kaikkea jääkiekko on Ihalaiselle sosiaalinen juttu. Hallilla ja toriparlamentissa pyöriminen on tapa tavata kavereita ja saada uusiakin.
– Eihän tässä kylässä ole talvella mitään muuta kuin jääkiekko, ja kuitenkin puolet tuttavista käy peleissä.
– Sellaisia morjensta-tuttuja on tullut kiekon kautta tosi paljon. Yhteisössä on sekin hyvä puoli, että jos joskus jollain on vähän hankalaa, niin kaveria jeesataan aina. Mikäs sen parempaa.
Tutuksi on tullut jokunen pelaajakin. Esimerkiksi Ville Vahalahti ja Ville Nieminen tapasivat Lukossa pelatessaan käydä torilla rupattelemassa kupposen äärellä niitä näitä.
– Silloin tällöin, kun ”Vaha” Raumalla käy, niin olemme kahvilla nähneet. Viimeksi taisimme tavata Pitsiturnauksessa.
Lukko ja jääkiekko kolahtivat Ihalaiselle jo pikkupoikana. Hän muistelee ala-asteella käyneensä samalla luokalla Kourujärven koulussa olleen Pekka Tiiran kanssa katsomassa niin Lukon kuin esimerkiksi HC Ganalinkin harjoituksia.
Pojat kinuivat tietysti mailoja. Joskus tärppäsikin.
– Taitaa olla vieläkin kellarissa Klaus Savolaisen maila, jos en ole heittänyt pois, Ihalainen sanoo.
Maalivahti pelasi Lukossa liigaa 1980- ja 90-luvun taitteessa.
Noilta ajoilta ainakin Allan Measures, Arto Heiskanen ja Jarmo Myllys ovat jääneet pelaajina ja erityisesti persoonina mieleen. Melkeinpä enemmän Ihalaista kiinnostavat kuitenkin tulevat pelaajat, siis pelaajasiirrot.
Tilastosivusto Elite Prospects on kovassa käytössä, mies myhäilee.
– Ei käy urheilujohtajaa kateeksi, kun katsoo, millaiseksi se joukkueen rakentaminen on nykyään mennyt. Puolet joukkueesta lentää joka vuosi pois, ja joku Thomas Gregoiren kaltainen löytö pitäisi aina välillä bongata, että pärjää kilpailussa Tapparalle ja Kärpille.
Urheilullisesti Lukko on ollut viime vuodet parhaassa jamassa, mitä Ihalainen on eläessään nähnyt. Siksipä odotukset pudotuspeleihin ovat korkealla.
– Odotan pelkkiä voittoja.
– Kyllä me finaalissa olemme tällä kaudella, jos ei tule mitään koronakyykkäystä tai vastaavaa. Ei siitä ole mitään epäilystä.
Sitten Ihalainen innostuukin maalailemaan isolla pensselillä, miten kevät päättyy.
– Finaali, seitsemäs peli, voitot 3–3, Lukko vastaan Tappara. Ajassa 59.32 Sebastian Repo lämää ylivoimalla B-pisteiden välistä Linus Nymanin laittaman lätyn vasempaan yläseen. Kannu kattoon, ja sitten viikoksi baariin!
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.