Vt. museointendentti Minna-Liisa Salonsaari ja tekstiilikonservaattori Elzbieta Djupsjöbacka kiinnittivät Raatihuoneen alakertaan tulevan pitsinäyttelyn liinoja. Kuvat: Juha Sinisalo
Rauman museo joutui pitämään koronarajoitusten takia oviaan suljettuna lähes koko alkukevään, mutta vähitellen museokohteissakin päästään taas lähemmäs normaalia tilannetta.
Museokohteet avautuivat tiistaina 20.4. rajoitetusti eli ajanvarauksella.
Sulkuaika ei suinkaan merkinnyt museoväelle toimettomia päiviä – päinvastoin; vt. museointendentti Minna-Liisa Salonsaaren mukaan työtä on riittänyt suljettujenkin ovien takana.
– Meillä on ollut aikaa tehdä sellaisia töitä, joita normaalina aikana ei ehditä tai pystytä tekemään. Olemme esimerkiksi valmistelleet ensi kesän pitsinäyttelyä, kunnostaneet ja siivonneet paikkoja ja museoesineistöä, kehittäneet museokauppa Kistupuadia sekä vaihtaneet Marelan verhot. Lisäksi tietysti olemme palvelleet asiakkaita etänä kotoa käsin, Salonsaari luettelee ja muistuttaa, että museon henkilöstöllä on ollut etätyösuositus viime syksystä lähtien.
Poikkeusolojen aikana museossa on tehty myös virtuaalisia opastuksia erityisesti koululaisille, joiden kulttuurikasvatuksen opetussuunnitelmaan historialliset museot tutustumiskohteena kuuluvat.
– Pyrimme koko ajan madaltamaan kynnystä tulla museoon. Museopäivystykset ja lasten lauantait ovatkin tuoneet meille uutta yleisöä. Silti Raumalla on vielä paljon ihmisiä, jotka eivät ole koskaan käyneet museossa, Salonsaari toteaa.
Rauman museoväki toivoo, että Raatihuoneen remontti pääsisi alkamaan parin vuoden kuluttua.
Ulvilasta kotoisin oleva Salonsaari tuli Rauman museoon amanuenssiksi vuonna 2017. Nyt hän hoitaa intendentin viransijaisuutta Hanna-Leena Salmisen ollessa äitiyslomalla.
Kulttuuriperinnön tutkimusta opiskellut ja siitä väitellyt filosofian tohtori kertoo halunneensa jo pikkutyttönä "museotädiksi".
– Olin tosi innokas museoissa kävijä ja töngin kiinnostuneena kaikkia vanhoja papereita. Niinpä sitten lähdin opiskelemaan kulttuuriperinnön tutkimusta. Museotyö ei ole kuitenkaan ihan sellaista, kuin pikkutyttönä kuvittelin, mutta olen viihtynyt todella hyvin, varsinkin Rauman museossa. Se on pieni yksikkö, jossa kaikki tekevät vähän kaikkea. Eli työni on taatusti monipuolista.
Salonsaari valmistelee parhaillaan ensi kesän suurta pitsinäyttelyä, joka toteutetaan yhteistyössä Rauman taidemuseon kanssa.
– Koko taidemuseo täyttyy pitseistä, Salonsaari kertoo innostuneena.
Kuten pitsinäyttelyyn, myös muihin museon näyttelyihin Salonsaaren pitää tehdä tutkimustyötä, sillä Rauman museossa ei ole vakituista tutkijan paikkaa.
– Tutkittavaa Raumalla kuitenkin riittäisi yllin kyllin. Minua kiinnostaisi erityisesti ihmisten elämä eri aikoina.
Salonsaaren mukaan museoon soittelevat asiakkaat ovat yleensä kiinnostuneita jostain kuvasta, paikallisesta rakennuksesta tai henkilöstä. Museo saa myös jonkin verran yleisöltä esinelahjoituksia.
– Pystymme vastaanottamaan niitä vain rajoitetusti, sillä varastossamme ei ole paljoa tilaa. Toisin kuin joku saattaisi luulla, me emme osta keneltäkään mitään emmekä myös arvioi esineiden rahallista arvoa.
Rauman museo on yhtä kuin kulttuurihistoriallinen museo sekä Rauman taidemuseo.
Maanantaisin museo on suljettu. Tiistaiaamu käynnistyy museoväen yhteisellä viikkopalaverilla, jota pidetään nyt etänä. Palaverissa käydään läpi kaikkien kohteiden ajankohtaiset asiat.
Kulttuurihistoriallisen museon palveluksessa on intendentti, amanuenssi, kaksi museovirkailijaa sekä kolme osa-aikaista työntekijää.
Museovirkailija Satu-Miia Rajamäki järjesteli museokauppa Kistupuadin hyllyjä. Uusia tuotteita on tulossa myyntiin kesäksi.
Satu-Miia Rajamäki on toinen museovirkailijoista. Pitkään Rauman museossa työskennellyt Rajamäki on opiskellut kansatiedettä, pedagogiikkaa, historiaa ja matkailua, ja juuri museopedagogiikka onkin hänelle mieluisa osa työtä.
– Vastaan koululaisten museokäynneistä ja joululeipojaisista sekä muista koululaistapahtumista. Oli aivan ihanaa, kun pystyimme maaliskuussa lasten kulttuuriviikoilla järjestämään Kirstin pihalla toimintaa lapsille. Lasten kanssa touhuaminen on ehdottomasti parasta työssäni. On hienoa yhdistää historian faktoja ja pedagogiikkaa.
Rajamäki onkin valmistanut erilaisia opetuspaketteja, joista viimeksi toteutettu Rauman sisällissotaa käsittelevä aineisto sai kasiluokkalaiset innostumaan aiheesta kovin.
Viime päivinä Rajamäki on järjestellyt museokaupan valikoimia ja siivonnut nurkkia. Uuteen kassakoneeseen on myös pitänyt ottaa tuntumaa.
– Vuorottelemme toisen virkailijan, Sari Korjonen-Lahden kanssa työtehtäviä. Hän on nyt Marelassa ja minä Kistupuodilla. Kesäksi vaihdamme taas kohteita, Rajamäki kertoo.
Laivanvarustajan kotimuseo Marelan puolella Sari Korjonen-Lahti pyyhki salin huonekaluja pölyistä. Upeat syvänpunaiset drapeeratut samettiverhot oli muutamia päiviä sitten saatu viimein ripustettua salin ikkunoihin.
– Verhoprojekti oli tosi pitkä. Jouduimme odottamaan kangastakin vaikka kuinka kauan. Eräs raumalainen käsitöitä harrastava nainen ompeli verhot vanhan mallin mukaan, hän selvittää.
Museovirkailija Sari Korjonen-Lahti pyyhki pölyjä laivanvarustajan kotimuseon salissa, joka on juuri saanut uudet upeat samettiverhot.
Korjonen-Lahden tehtävänä on viime aikoina ollut paitsi Marelan siivous- ja järjestelytyöt myös museokauppa-Kistupuadin käsikirjan laadinta ja Rauma-päivään liittyvä mobiiliopastus, joka on nähtävillä Rauman kaupungin Youtube-kanavalla.
Vuodesta 2017 vakituisena Rauman museossa työskennelleellä Korjonen-Lahdella on sekä matkailu- että museoalan koulutukset erikoisosaamisalanaan tuotekehitys. Museotyössä parasta hänen mielestään on sen monipuolisuus.
Tekstiilikonservaattori Elzbieta Djupsjöbacka puolestaan rakastaa työssään sitä, että hän voi olla lähikontaktissa konservoimiensa tekstiilien ja esineiden alkuperäisten omistajien kanssa.
– En voi olla ajattelematta ihmistä, jolle esine on joskus kuulunut. Tekstiilistä tai esineestä huokuu jotain erityistä energiaa ja siitä näkee, miten sitä on käytetty ja mitä virheitä mahdollisesti sen valmistuksen aikana on tehty. On myös kiinnostavaa selvittää, miten jokin tekstiili tai esine on päätynyt Raumalle, Djupsjöbacka kertoo.
Aloittaessaan työt Rauman museossa vuonna 2015 hän sai ensimmäiseksi tehtäväkseen museon varastossa olevien esineiden luetteloinnin ja valokuvauksen.
– Isometsän toimipisteessä oli juuri tehty iso remontti ja sinne oli saatu hyvät konservointitilat. Nyt siellä on hyvä työskennellä; tosin tällä hetkellä teen konservointityötä kotonani.
Parhaillaan Djupsjöbackalla on työn alla 1700-luvun nauhapirtojen konservointi. Säämiskähousut samalta aikakaudelta odottavat vielä vuoroaan.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.