Joulun alla kahden hengen kahvipaahtimossa Eurajoen Rikantilassa on paahdettu täysillä. Tiia Capri pakkaa ja Nicholas Capri paahtomestarina vastaa prosessista. Kuva: Juha Sinisalo
Joulunalusviikot ovat sesonkiaikaa eurajokelaisessa kahden hengen pienpaahtimossa, josta lähtee tuoretta kahvia moneen paikkaan lähiseudulla. Nicholas Capri, paahtomestari onkin saanut paahtaa miltei ilta kuin ilta.
Tavallisesti paahtimossa pyörivät jaloissa myös perheen lapset, mutta haastattelun ajan he katselevat sisällä Caprien kodissa jouluelokuvaa.
– Alkutalvi on ollut erinäköinen mitä edellinen, kun melkein kaikki joulumarkkinat peruuntuivat. Silti on ollut kiireisempää mitä viime joulun alla, Tiia Capri toteaa.
Rikantilan idyllissä sijaitseva pienpaahtimo on löytänyt paikkansa puolentoista vuoden aikana. Myös omalla kylällä.
– Naapurin maanviljelijä on tykästynyt tiettyyn paahtoon ja hakee meiltä kahvinsa aina polkupyörällä.Onpa lähitienoolta tultu kaffeostoksille myös yöpuvussa ennen etäpäivän palavereiden alkamista. Paras palaute on tainnut olla se, kun eräs kahvinmaistelija totesi Capreille, että juomassa maistuu rakkaus tekemiseen.
Pienpaahtimoita on putkahdellut Suomeen sinne tänne viime vuosina.
– Maaseudulla niitä tosin on vähän. Me ajattelemme, että kun kahvi kasvaa maalla, miksei sitä myös paahdettaisi siellä. Hyvä kahvi ei ole kaupunkilaisten yksinoikeus, Tiia Capri sanoo.
Rikantilan kylästä lähtee kahvia eri puolille Satakuntaa.
Paahtoprosessi alkaa edellisen päivän paahdosta jääneiden, papujen pinnasta hilseilleen hopeakuoren siivoamisella pois koneesta. Se on ainut tuote, mille Caprit eivät vielä ole keksineet hyötykäyttöä. He ovat kyllä miettineet, voisiko siitä kenties tehdä puutarhaan maanparannusainetta.
Purkeissa paahtimon pöydällä on kahvimarjan kuorta eli cascaraa, jota kahvinviljelijät juovat teenä. Monissa kahviloissa Yhdysvalloissa siitä tehdään eräänlaista limonadia. Capritkin teettivät erän cascarasoodaa. Se ei maistu kahvilta ensinkään.
– Maku muistuttaa luumua, rusinaa ja hunajaa.
Kahvipavut tulevat paahtimolle monesta suunnasta: Etelä-Amerikasta, Afrikan Malawista ja Etiopiasta, Meksikosta. Ne lähtevät viljelijöiltä kohti paahtimoa tänäkin päivänä juuttisäkeissä. Tiia Capri nostaa pinkasta säkin, jossa Eurajoelle on matkannut alkuperäiskansan kahvipapuja Kolumbiasta
Liikeidea perustuu vastuullisuudelle ja kestävälle kehitykselle koko tuotantoketjussa.
– Ei tehoviljelyä. Monet kahvimme kasvavat metsässä luonnon monimuotoisuutta vaalien.
Myös juuttisäkit kierrätetään.
– Paikallinen ompelija tekee niistä tehdään kasseja. Olen suunnitellut myös juuttisia istuintyynyjä, joiden sisään voisi mahdollisesti laittaa hopeakuorta.
Kahvin maku ja tuoksu irtoavat vasta paahtoprosessissa.
Nick kaataa ämpärillä kahvipavut paahtimeen, kun kone on lämmennyt riittävästi. Ensimmäinen erä on keskipaahtoa. Paahtoasteikko on vaaleasta erikoistummaan.
– Tummimmasta tosin kolumbialainen mentorini tosin sanoisi, että paahto on jo viety liian pitkälle, Nick sanoo.
Eli kahvimainosten kiiltävät, tummat kahvipavut ovat tosiasiassa jo kärventymään päin.Vasta paahtaminen irrottaa kahvipavusta aromit.
– Ennen sitä tuoksu muistuttaa lähinnä viljaa, vasta pavun tärkkelyksen karamellisoituminen tuo siihen kahvin tuoksun ja maun, Tiina Capri selittää.
Lajikkeen mukaan kahvin maku voi vivahdella muun muassa suklaisesta hedelmäiseen, makeaan ja mausteiseen.
Paahtomestarin työ on käsityötä. Nick tarkkailee lämpötilaa ja papujen muuttuvaa väriä koko 13–15 minuuttia kestävän prosessin ajan ja kirjoittaa vihkoon ylös lämpötiloja. Tiia Caprin mukaan kyse on melkein salatieteestä.
– Meillä ei ole tietokoneohjelmaa ja jokainen kahvi paahdetaan omalla profiililla.
Varsinaista joulukahvia ei paahtimon valikoimassa ole, mutta sesonkiin tilataan uutuuksia, jotka eivät muutoin kuulu valikoimaan.
– Kahvi halutaan pitää kahvina eikä sinne lisätä muita mausteita, sanoo Amerikassa alan oppinsa hankkinut Nick.
Paahtimolla ei myöskään tehdä sekoituksia, pussissa on aina yhden viljelijän kahvia.
Toiminta halutaan pitää kompaktina.
– Kun paahtoerät ovat pieniä, laatu on helpompi pitää korkeana, Nick sanoo.
Jäähdytyksen jälkeen kahvi matkaa tilaajille joko papuina tai jauheena, nykyään yhä useammin papuina.
– Siten se on parhaimmillaan, Tiia Capri sanoo.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.