Unajan perinnemaisemassa sijaitseva talo on täynnä tunnelmaa

Monika Engelin keittiöstä on nyt kulku yläkertaan. Valkoiseksi maalatut lautalattiat, puuhellasta värinsä saaneet keittiökaapistot sekä vaalean roosan sävyiset seinät tekevät tilasta sopusointuisen ja kodikkaan. Kuva: Pekka Lehmuskallio

Unajan perinnemaisemassa sijaitsee talo, jonka kodikkuuden aistii jo eteisessä.

Yksi eteisen seinistä on kauniisti harmaantunutta, yli satavuotiasta hirttä, josta 1910-luvulla valmistunut talo on rakennettu.

– Seinä on osa talon alkuperäistä ulkoseinää. Tämä eteinen on käsitykseni mukaan rakennettu talon kylkeen vuonna 1947, jotta tilaan on saatu mahtumaan WC, talon nykyinen omistaja Monika Engel selvittää.

Eteisestä purettiin pois yläkertaan johtavat portaat ja niiden tilalle rakennettiin pieni kodinhoitotila. Kuva: Monika Engel

Monika tuntee talonsa salaisuudet ja vaiheet hyvin, sillä takana on suuri remontti, johon hän itsekin osallistui yhdessä aikuisten lastensa ja näiden puolisoiden kanssa.

Ison purku-urakan aikana he pääsivät kunnolla näkemään, mitä Kapasaarentien varrella oleva talo oli ”syönyt”.

Monikan talossa tehtiin kaiken kattava remontti. Kuvassa vanhan keittiön ”luuranko” ja purku-urakassa paljastunutta purua. Kuva: Monika Engel

”Pieni talo maaseudulla, kuitenkin lähellä kaupunkia”, oli Monikan pitkäaikainen unelma, jonka hän toteutti runsas vuosi sitten.

– Yli 20 vuotta olin haaveillut omasta talosta. En ollut kuitenkaan ihan tosissani etsinyt sellaista, mutta eräänä päivänä näin tuttavani jakaman myynti-ilmoituksen Facebookissa, ja se oli menoa!

Aivan ensimmäiseksi Monika ihastui korkealla kukkulalla sijaitsevan talon ikkunoista näkyvään kulttuurihistorialliseen maalaismaisemaan, johon kuuluvat lähipiirin punamultaiset maalaistalot sekä taustalla siintävät pellot.

– Talo tuntui muutenkin heti kodilta.

Edellinen omistaja oli tehnyt taloon julkisivuremontin. Sisäänkäynnin yhteyteen oli rakennettu myös kuisti. Kuva: Pekka Lehmuskallio

Monika muutti taloonsa lähes tasan vuosi sitten helmikuussa, ja maaliskuun lopulla alkoi remontti, joka valmistui elokuussa.

– Olin todella onnekas, kun löysin Petrin projektini vastaavaksi mestariksi, Monika kertoo ja viittaa Rakennus P. Hiljasen yrittäjään, rakennusinsinööri Petri Hiljaseen, joka teki saneerauksen kaikki kirvesmiehen työt.

Monika suunnitteli kunnostusprojektin yhdessä Petrin kanssa, jolla olikin Monikan mukaan todella hyviä ideoita.

Näkymä keittiöstä makuuhuoneeseen. Kuva: Pekka Lehmuskallio

Yksi niistä oli eteisen pieni varasto- ja kodinhoitohuone, joka tehtiin vanhan portaikon paikalle.

Raumalainen puusepänalan yritys suunnitteli ja valmisti uudet portaat, jotka sijoitettiin keittiön puolelle.

Roosa on yksi Monikan lempiväreistä. Kuva: Pekka Lehmuskallio

Edellinen omistaja oli jo tehnyt taloon julkisivuremontin, mutta töitä rakennuksessa silti riitti melkoisesti.

– Kaikki lattiapinnat uusittiin ja samalla tarkastettiin, ettei missään ole kosteutta. Seinien sisältä purettiin pois lastulevyt ja niiden alta styrox-levyt, jotka korvattiin hengittävillä puukuitulevyillä. Lähes kaikki sisäkatot uusittiin ja seiniä paneloitiin ja tapetoitiin. Lisäksi sähköistys uudistettiin, Monika Engel luettelee esimerkkeinä.

Alkuperäinen muuri välittää keittiön puuhellan lämmön olohuoneen ja makuuhuoneen puolelle. Kuva: pekka Lehmuskallio

Vanhan talon kunnostaminen perinteitä kunnioittaen oli Monikalle tärkeää, minkä vuoksi hän opiskeli kaikkea aiheeseen liittyvää.

– Halusin kunnostaa talon täysin ilman muoviaineita, joten innostuin itse keittämään tapettiliisteriä vehnäjauhoista ja vedestä.

Yläkerran työhuoneen ikkunasta avautuu upea peltomaisema. Kuva: Pekka Lehmuskallio

Perinnetapettien kiinnittäminen oli kuitenkin niin vaativaa työtä, että talon emäntä päätti suosiolla antaa tapetoinnin raumlaisen ammattilaisen hoidettavaksi.

– Oli hienoa, että Rauman seudulta löytyi lähes kaikki kunnostusprojektissa tarvittava materiaali sekä osaaminen. Halusin suosia paikallisia mahdollisimman paljon.

Olohuoneen seinän hauska yksityiskohta. Ledivaloilla valaistu hirsiaukko. Kuva: Pekka Lehmuskallio

Ison remontin aloittaminen ei huimannut Monika Engeliä – ja hän voisi ryhtyä samaan uudestaankin, mutta:

– Mukana pitäisi ehdottomasti olla ammattilainen. Tällaisissa hankkeissa on erittäin tärkeää, että on joku, jolla on alusta loppuun asti ohjat käsissään. Minulla kävi hyvä tuuri, kun löysin avukseni huippuammattilaisen.

Monika voisi ryhtyä samanlaiseen saneerausurakkaan uudelleenkin, mikäli projektia johtamaan löytyisi ammattilainen. Kuva: Pekka Lehmuskallio