Uotilanrinteessä opittiin ilolla ja kipuiltiin nuoruutta

Mauri Ahro oli Uotilanrinteessä opettajana pitkälle yli 20 vuotta. Hän oli aikanaan 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa myös Marjut Lindgrénin luokanvalvoja. Molemmat asuvat edelleen Uotilassa. Kuva: Henriikka Korte

Voi niitä aikoja.

Näillä sanoilla kuvaili tuntojaan useampikin Uotilanrinteen peruskoulun opetuksessa varttunut viikko sitten, kun Länsi-Suomi uutisoi verkkosivuillaan (12.10.) koulurakennuksen purkutöiden alkamisesta. Samassa yhteydessä entisiä oppilaita kehotettiin muistelemaan omia kouluaikojaan.

Kommenttikenttään kertyi nopeasti yli 30 kommenttia. Selväksi kävi, että kevääseen mennessä maan tasalle purettavan Uotilanrinteen kiinteistön seinien sisällä on moni kokenut nuoruuden ilot ja surut.

Yksi Uotilanrinnettä muistelevista raumalaisista on Marjut Lindgrén. Hän pääsi peruskoulusta vuonna 1990 ja ehti sitä ennen käydä luokat 7–9 Mauri Ahron kaitsemassa luokassa.

– Täällä on aikuistuttu tai ainakin yritetty aikuistua. Kyllähän sitä tuli kaikenlaisia kolttosia tehtyä, Marjut naurahtaa nyt, liki kolme vuosikymmentä myöhemmin Uotilanrinteen pihassa.

Kun Marjut ja muut luokkalaiset jatkoivat eteenpäin, Mauri ryhtyi luokanvalvojaksi uudelle ikäluokalle. Hän muistelee olleensa opettajana Uotilanrinteessä vuodet 1979–2005.

– Tein täällä elämäntyöni. Joka paikan olen nuohonnut monessa roolissa, nyt jo eläkkeellä oleva Mauri hymyilee.

Molemmilla on Uotilanrinteestä hyviä muistoja. Erityisen lämpimästi he puhuvat ”Uotilanrinteen hengestä”.

– Teini-iän angstissa tuskin mikään oli mukavaa, jos oli pakko. Jälkikäteen ajateltuna Uotilanrinteessä ei ole mitään valittamista. Vaikka koulu oli iso ja oppilaita tuli monesta kylästä, koulun henki oli kauhean vahva. Aina muistettiin kertoa, että me olemme Uotilanrinteestä, Marjut muistelee.

– Koko koulun ilmapiiri oli hyvä, myös opettajien keskuudessa. Uotilanrinteen vanhoja opettajia kokoontuu edelleen kerran kuussa, Mauri lisää.

Vuonna 1993 oppilaat istuttivat Maurin johdolla puut, jotka koristavat tänä päivänäkin koulurakennuksen edustaa.

– Pahimmat häiriköt sai laittaa rehtorin luvalla töihin. Se oli erittäin hyvä systeemi, sillä samat häiriköt vahtivat, ettei istutuksia rikottu, Mauri toteaa.

Marjut muistelee, miten hänen aikanaan Uotilassa viihdyttiin myös vapaa-ajalla.

– Nuorisotalo oli silloin voimissaan. Ei ollut tarvetta lähteä kaupunkiin, hän sanoo.

Koulurakennuksen purkaminen vetää mielen haikeaksi. Mauri huomauttaa inttäneensä jo 1990-luvulla paikkojen korjaustarpeesta.

– Kaikkein halvin ratkaisu olisi ollut rakentaa Uotilaan uusi yläkoulu heti kättelyssä, jo ennen kaikkia oppilaiden sijoitteluja ja väistötiloja. Kyllä täällä olisi populaatio riittänyt omaan kouluun, Mauri linjaa.

Monumenttia kaksikko ei Uotilanrinteestä kuitenkaan haluaisi.

– Jos kerran koulu on päästetty homehtumaan, ei ole muita vaihtoehtoja kuin laittaa se maan tasalle.

Sen sijaan he toivovat, että pihapiirin ministadionille löytyy uusi paikka, jos se ei voi pysyä nykyisessä paikassaan.

– Ministadionilla on tosi paljon käyttäjiä. Saisiko sen siirrettyä vaikka alakoulun pihaan? Marjut ehdottaa.

Yläkoululaiset poistuivat Uotilasta jo edelliskeväänä

  • Uotilanrinteen koulurakennus puretaan sisäilmaongelmien vuoksi perustuksiaan myöden.
  • Koulutoiminta kiinteistössä päättyi jo edelliskeväänä.
  • Purku-urakka alkoi viikko sitten, ja sen on arveltu kestävän ensi kevääseen.
  • Purkutöiden jälkeen koulurakennuksesta jää jäljelle pelkkä tasainen kenttä.
  • PurkuPro Oy tekee urakan 501 000 euron tarjouksellaan.

Lisää aiheesta

Uotilanrinteen koulukompleksi puretaan - näin paljon se maksaa

Hyvästit Uotilanrinteen koululle - purkutyöt käyntiin