Pauliina Kallikarin kotitalon pihasta ei tunnelmaa puutu. Poron vetämä reki on upea katseenvangitsija portin pielessä.
Kuivalahdella Särkäntieltä Pujontielle käännyttäessä ei voi olla huomaamatta taloa, jonka piha loistaa taianomaista satumaailmaa kymmenin tuhansin ledivaloin.
Pauliina Kallikari on miehensä ja 9-vuotiaan tyttärensä kanssa loihtinut perheen kotipihasta jouluisen keitaan, jota tullaan ihastelemaan ja valokuvaamaan Kuivalahtea kauempaakin.
– Tämä on jo ainakin 10. joulu peräkkäin, kun toteutamme valopihan. Minulla on ilmeisesti lähtenyt joulutus vähän lapasesta – ja mielikuvitus laukalle, Kallikari nauraa.
Hän kertoo saaneensa esimerkkiä joulutukseen jo lapsuuden kodistaan, jossa oli tapana ripustaa jouluvaloja ja tehdä jouluisia asetelmia. Myöhemmin, oman lapsen myötä, hänen jouluinnostuksensa vain lisääntyi.
Tytärkin on nyt innostunut vanhempiensa avustuksella loihtimaan pihalle kivoja yksityiskohtia, kuten salaperäisen tonttutalon sekä keppihevosten tunnelmallisen pihaton valokransseineen ja tallilyhtyineen.
Kallikari löysi taannoin kotitalonsa kätköistä vanhan kirkkoreen rautakehikon, johon hänen miehensä Markku Korte valmisti kesäpuhteenaan rungon. Nyt tuo valaistu reki poroineen on näyttävä katseenvangitsija portin pielessä.
Aivan ihastuttava on myös glögibaari, joka on pystytetty puunrungoista, havuista ja myrskyn kaatamasta komeasta kuusenlatvasta. Kuusessa olikin jo valmiina luonnon omat koristeet: kauniit kävyt.
Havuista rakennettuun katokseen on ripustettu tähtivaloketju, joten höyryävää glögiä voi nauttia tähtikatoksen alla, karvataljoilla istuen.
– Viime jouluna istuimme glögibaarissa ensimmäistä kertaa ja joimme kaakaota ja söimme vaahtokarkkeja. Ystävät ja sukulaisetkin poikkesivat glögille.
Korte-Kallikarin perhe ryhtyy suunnittelemaan joulupihaansa jo syyskuussa, ja loka–marraskuun vaihteessa alkaa valoketjujen ripustaminen. Kaikkiaan valonauhaa tulee noin kilometrin verran.
– Olemme laskeskelleet, että ledilamppuja on jotain 12 000 kappaletta.
Monet pihan koristeet ovat vanhoja, mutta uusiakin hankitaan joka vuosi. Jouluisissa rakennelmissaan perhe pyrkii hyödyntämään mahdollisimman paljon myrskyn valmiiksi kaatamia puita ja oksia.
– Meidän täytyy pitää mielessä, että kaiken, mitä pihaan laitamme, pitää kestää kovia tuulia, sillä asumme aivan meren tuntumassa, Kallikari huomauttaa.
Pujontien joulumaata voi ihastella ainakin loppiaisen yli. Jotkut valoista jäävät paikoilleen vielä joulukauden jälkeenkin.
Jos ripustamisessa on kova työ, niin myös valojen pois riisuminen vie oman aikansa. Valoketjut kääritään rullille ja niitä säilytetään autotallissa.
Pauliina Kallikarin mukaan perheen joulupiha on tehty ennen kaikkea ”omaksi iloksi”, mutta ulkopuolisilta saadut kiitokset lämmittävät mieltä.
– Hyvää palautetta on aina kiva saada, hän toteaa hymyillen.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.