Valokuvaajan uran alku ei ollut ”rakkautta ensi räpsähdyksellä”

Urheilu kaikissa muodoissaan on ammattivalokuvaaja Elmeri Elon ykkösjuttu.

Kymmenen vuotta ammatikseen valokuvannut Elmeri Elo on tyytyväinen siitä, että hyvin moni on nykyään tietoinen valokuvaajan tekijänoikeuksista, ja kuvien väärinkäyttö on vähentynyt. – Toista se oli somen alkuaikoina, jolloin kuvia kopioitiin surutta ja jaettiin omilla somesivuilla, hän toteaa.

Raumalaisen ammattivalokuvaajan Elmeri Elon kalenterissa on parin viikon jaksolla useita merkintöjä.

Ohjelmassa on muun muassa kahden yrityksen henkilöstölehden kuvaukset, yhden yrityksen kuvapankkikuvaukset, muutamat jääkiekkopelit, yksi jääpallo-ottelu Porissa ja yhdet hautajaiset.

– Mulla ei oo kahta samanlaista päivää, esimerkiksi urheilussa tulosta ja voittajaa ei koskaan tiedä etukäteen. Mutta juuri se on tämän koko homman suola. Se on myös hienoa, että vaikka teenkin töitä yksinäni, tapaan kuitenkin paljon erilaisia ihmisiä; yritysten mainonta- ja markkinointiväkeä, työntekijöitä ja johtoporrasta, urheilijoita, seurojen viestintäväkeä, artisteja ja ihan tavallisia ihmisiä, Elmeri huomauttaa.

Oli sattumien summa, että hänestä kehkeytyi valokuvauksen ammattilainen. Aiemmin mies työskenteli kalanjalostusalalla, mutta terveydelliset syyt pakottivat hänet jäämään pitkälle sairauslomalle.

Aikaa kuluttaakseen Elmeri päätyi seuraamaan paikallista urheilua.

– Eräänä päivänä, kun olin lähdössä katsomaan jokkiskisoja, äiti lykkäsi käteeni kameran ja sanoi, että kuvaa nyt siellä jotain aikas kuluks. Mies toteutti äitinsä toiveen, ja napsi kuvia kisapaikalta.

Hän myöntää, että valokuvaamisen aloittaminen ei ollut ”rakkautta ensi räpsähdyksellä”.

– Lähinnä harrastelin sitä äidin mieliksi, mutta sitten vähitellen aloin pitää kuvaamisesta enemmän.

Perusasiat kuvaamisesta Elmeri oppi valokuvausta pitkään harrastaneelta äidiltään Merja Elolta.

Ensimmäinen joukkue, jota Elmeri alkoi kuvata ”tosissaan” oli Rauman SalBa.

– Se oli syksy 2013, kun bongasin Länsi-Suomesta jutun, että SalBan kausi alkaa. Otin yhteyttä silloiseen seuran tiedottajaan Marko Östmaniin, ja kysyin, saisinko tulla kuvaamaan. Hän sanoi, että ilman muuta.

Elmeri kuvasi SalBan pelejä koko syksyn, eli joukkueen viimeisen Divari-kauden ennen nousua Salibandy-liigaan.

– Sitten mulle soitettiin Lukosta.

Joku oli nähnyt Elmerin ottamia SalBa-kuvia ja ehdottanut häntä kuvaajaksi Lukon matseihin.

– Vuosien 2013–2014 vaihteessa kuvasin ekan kerran Lukkoa, ja sillä tiellä olen edelleen.

Nykyään hän kuvaa Lukon viestinnälle, Liigalle, sekä AOP:lle (All Over Press). Medioissa hänen kuviaan näkyy Länsi-Suomen lisäksi muiden muassa Iltalehdessä, Ylellä, MTV:llä sekä toisinaan myös Sanoma-konsernin medioissa.

Talvella jääkiekko on suurimmassa roolissa Elmerin työtehtävissä. Kesäkaudella taas pesäpallo, erilaiset festarit ja tapahtumat.

– Useampana kesänä olen kuvannut AOP:lle yleisurheilun GP-kisoja Kuortaneella.

Mies nauraa, että hänen musiikkimakunsakin on muuttunut työtehtävien seurauksena.

– On ihan eri asia nähdä artisti livenä festareilla kuin kuunnella musaa jostain suoratoistosta tai levyltä. Muistan, kun kuvasin Karjurockissa Antti Tuiskun shown. Se oli ihan mieletön! Mullekin tuli kauhea hiki, kun seurasin Antin menoa lavalla.

”Eksoottiseksi” keikaksi Elmeri mainitsee SM-maastojuoksukisat Kurikassa.

Paikkakunnalla paljastettiin samana viikonloppuna Juha Miedon patsas, ja Iltalehden toimittaja pyysi Elmeriä bongaamaan Kurikan Kaurajätin kisayleisön joukosta.

– Kuljeskelin siellä ympäriinsä, kunnes kuulin tutun äänen. Suunnistin sitä kohti, ja siellä Mieto oli. On se hirvittävän isokokoinen mies! Onneksi kuvauspaikalla oli ylämäki, jolta käsin pystyin kuvaamaan Miedon suht samalta tasolta.

Elmeri Elon kuvaamistapa ja -tyyli ovat kehittyneet vuosien kuluessa itsestään. Urheilu on hänen suurin rakkautensa, se ykkösjuttu.

– Olin jalkapallotuomari lähes 20 vuotta, minkä lisäksi valmensin ja pelasin jalkapalloa. Siitä kaikesta on ollut apua kuvaamiseen. Ne auttavat ymmärtämään peliä, sen virtausta ja tunnelmaa. Joka lajissa on omat juttunsa, mutta oman urheilutaustan avulla osaan ennakoida tilanteita ja hiukan haistella, jos jollain pelaajalla alkavat tunteet läikkyä yli.

Jokaisesta kuvaustuokiosta Elmeri pyrkii löytämään jotain uutta, unohtamatta kuitenkaan työturvallisuutta.

– Turvallisuusasiat pitää ottaa huomioon. Lisäksi haastetta tuo se, että halleissa on yhä vähemmän kuvauspaikkoja.

Urheilun lisäksi Elmeri tekee kuvauksia yrityksille joko suoraan tai Viestintäosakeyhtiö Bonden kautta, ja mikäli kalenterissa on tilaa, hän kuvaa häitä ja muita perhejuhlia.

Mies on rakentanut kotiinsa studionkin, jossa hän ottaa muotokuvia tai kuvaa erilaisia tuotteita.

Elmeri viihtyy yksinäisyydessä, kuten luonnossa, jonne hän lähtee toisinaan ihan tarkoituksella, kamera mukanaan.

Hän kuvaakin mielellään fiilispohjalta, jolloin tuloksena saattaa olla kuvatoimistojen kaipaamia kuvituskuvia.

– Saatan kuvata keväällä oman pihan kirsikkapuun kukintaa tai ikuistaa myrskyä tai lumisadetta. Yleiskuville on aina tarvetta.

Uransa sykähdyttävin kokemus Elmerille oli Lukon 2021 Suomen mestaruus. Silloin mies itki onnesta tuhansien muiden Lukko-fanien tapaan.

– On minulla tippa linssissä myös hautajaisissa tai vaikka ristiäisissä. Jokaisessa tilaisuudessa on läsnä erilainen Elmeri. On kunnia saada ikuistaa ihmiselämän koko kirjo syntymästä kuolemaan.

Vaikka monesti valokuvaustehtävä menee kuvaajallekin tunteisiin, Elmeri ei anna sen häiritä työtään.

– Lukon häviäminen Ässille edellisessä paikallispelissä oli mulle kova paikka. Ihan sieluun sattui, kun katsoin, miten patapaidat juhlivat. Pakko oli kuitenkin hoitaa homma kunnolla kotiin. Kutsun sitä ammattiylpeydeksi.

Yksin puurtaja -juttusarjassa esittelemme yksinään töitä tekeviä raumanseutulaisia.

Tunnetko jonkun yksinään töitä tekevän tyypin? Lähetä vinkki: elina.helkela@lansi-suomi.fi

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut