Maailmanperintökohteen ”puskittuminen” on Vanha Rauma Yhdistyksen puheenjohtajan Kari Kallosen mukaan samanlainen vuosittain toistuva keskustelunaihe kuin koirankakka ja routavauriot.
Metristä pujoa, voikukkia ja jopa kivijalasta sinnikkäästi puskeva koivuntaimi.
Rehottava Vanha Rauma sai jälleen viime kesänä kaupunkilaiset aktivoitumaan mielipidepalstoilla.
Maailmanperintökohteen ”puskittuminen” on Vanha Rauma Yhdistyksen puheenjohtajan Kari Kallosen mukaan samanlainen vuosittain toistuva keskustelunaihe kuin koirankakka ja routavauriot.
– Olisiko viestejä tänä kesänä ollut aiempaa enemmän? hän kuitenkin miettii.
Rikkakasveihin on kahtalaista mielipidettä. Kallosen mukaan löytyy myös niitä ihmisiä, joiden mielestä miljöön saisi jättää luonnontilaan. Toisaalta Vanhaa Raumaa pidetään kuitenkin Rauman näyteikkunana ja yhteisenä omaisuutena.
– Jos talosi sijaitsee jossain muualla, kukaan tuskin tulee huomauttamaan nurmikon leikkaamisesta.
Kadunvarsien siistinä pitäminen kuuluu kiinteistönomistajille, jotka Vanhassa Raumassa pääasiassa ovat yksityisiä. Yhdistyksellä ei ole valtuuksia pakottaa ketään siivoustalkoisiin.
– Kaikki eivät siihen edes kykene vanhuuden ja sairauden takia.
Kitkeminen kerran kesässä ei riitä pitämään katujen seinänvierustojen yleisilmettä siistinä.
– Jos kesäkuussa käy repimässä voikukat, loppukesänä ne ovat siinä uudelleen.
Puskittumiselle halutaan tehdä jotain.
Vanhan Rauman rikkaruohoja sivuttiin myös viime viikolla järjestetyssä Rauman kaupunkikehityksen kestävän matkailun työpajassa. Siellä keskusteltiin Raumasta kestävän matkailun kohteena ja pohdittiin keinoja edistää kaupungin houkuttelevuutta, elinvoimaisuutta ja vastuullisuutta.
Kaikille avoimeen tilaisuuteen oli kutsuttu matkailun ja kaupan alan yrittäjiä ja tapahtumajärjestäjiä, mutta myös muun muassa Vanhan Rauman hoitokunnan jäsenet.
Vanha Rauma Yhdistystä työpajassa edustaneella Kallosella oli jopa konkreettinen ehdotus katujen siistimiseksi: kesäseteliin oikeutetut nuoret kesätyöntekijät.
– Nuorista voisi vaikka palkata oman partion Vanhaan Raumaan. En usko, että yksikään talonomistaja kieltäytyisi tästä. Ehdotus saikin myönteisen vastaanoton, hän sanoo.
Rauman kestävän kehityksen koordinaattori Anna Meriruoho pitää ehdotusta täysin mahdollisena.
Toinen vaihtoehto voisi hänen mukaansa olla Pitsikaupungin kesäyrittäjyys, joka voisi tarjota esimerkiksi puutarha-alan opiskelijalle asiakkaita Vanhan Rauman kiinteistönomistajista. Samalla konseptilla tehtiin viime kesänä rakennusten kunnostus- ja maalaustöitä.
Kallonen pitää kestävän matkailun työpajaa hedelmällisenä. Työpajassa pohdittiin myös muunlaista osallistamista, kuten turistien ottamista mukaan maailmanperintökohteen hoitotyöhön.
Kaupungin puolelta esille nousi toinen maailmanperintökohde, Suomenlinna.
Linnoitussaarella järjestetään vuosittain vapaaehtoisleiri, jonka tehtävä on ylläpitää viihtyvyyttä alueella.
Voisivatko Raumalla vierailevat turistit halutessaan ottaa osaa siivoustalkoisiin pientä palkkiota vastaan, miettii Kallonen.
– Sitä voisi sitten pohtia, mitä he saisivat palkkioksi hyvän mielen lisäksi.
Vanhan Rauman siisteys oli kuitenkin vain yksi asia, josta kestävän matkailun työpajassa puhuttiin.
Enemmän keskustelua herättivät Meriruohon mukaan vielä hyödyntämättömät mahdollisuudet, jotka Unescon maailmanperintöarvo ja Selkämeren kansallispuisto luovat Raumalle.
Työpajassa nousivat esille myös autoilu Vanhan Rauman kaduilla ja liikkeiden aukioloajat muun muassa tapahtumien aikaan.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.